FCI-luokitus ryhmä 2 jaos #186
Affenpinseri on lyhyt, tuuheakarvainen koirarotu. Suomessa affenpinsereiden määrä on melko pieni, satakunta yksilöä. Vuosittain Suomessa rekisteröidään keskimäärin 20 affenpinseriä.
Ulkonäkö
Affenpinserin säkäkorkeus on 25–30 cm. Se painaa n. 4-6 kg. Ulkomuodoltaan rotu on pieni ja neliömäinen. Pää on pyöreähkö ja kallo kaareutuu voimakkaasti. Koiran kuono on lyhyt, muttei yhtä lyhyt kuin esimerkiksi griffoneilla. Häntä on lyhyehkö ja korkealle kiinnittynyt, asennoltaan yläviisto. Karvapeite on karkeaa. Väriltään affenpinseri on usein ruskeaan tai harmaaseen vivahtavan musta. Affenpinserillä on suora selkä ja niukat kulmaukset.
Päälaella karva sojottaa eri suuntiin. Se antaa affenpinserille apinamaisen ilmeen, josta rodun nimikin johtuu. (affe=apina)
Affenpinserin karva on karkeaa ja tiivistä. Se vaatii säännöllisesti kampaamista ja siistimistä. Joskus nyppiminen voi olla paikallaan.
Alun perin affenpinserin väreinä ovat olleet myös mm. keltainen, punainen, harmaanvalkoinen, tummanharmaa, harmaanmusta ja puhtaanmusta. Vielä nykyäänkin affenpinseripentueisiin saattaa syntyä värillisiä pentuja.
Affenpinserin sanotaan muistuttavan snautseria ja griffon bruxelloisea.
Koiran askeleet ovat hieman tipsuttavat.
Luonne ja käyttäytyminen
Koira on valpas, peloton, eloisa, aktiivinen, leikkisä, itsenäinen ja uskollinen. Rotu sopii mm. kotikoiraksi, johon tarkoitukseen se on alun perin luotu. Se on myös lapsiystävällinen. Affenpinseri on hyvin aktiivinen, joten harrastuksina myös agility ja toko ovat lisääntyneet. Ensimmäisen kerran affenpinseri osallistui viralliseen agilitykilpailuun vuonna 2007.
Affenpinseri ei yleensä ole aggressiivinen, flegmaattinen tai hermostunut.
Affenpinseri tyytyy melko vähään, mutta sitä on vaikea motivoida, joten se saattaa olla melko hankala koulutettava.
Alkuperä
Ennen rotanmyrkkyjä rottien tappamiseen käytettiin pieniä koiria. Saksassa ja sen naapurimaissa on käytetty snautserin tai pinserin tapaisia koiria. Roduista yksi oli affenpinseri. Jo 1300- ja 1400-luvuilta peräisin olevissa maalauksissa esiintyy hyvin paljon affenpinserin näköisiä koiria.
Affenpinseriä on käytetty myös vahtikoirana. Affenpinserin arvellaan polveutuvan pienestä, nykyään hävinneestä saksalaisesta terrieristä. Toiset puolestaan uskovat affenpinserin olevan käpiösnautserin ja toiset taas pinserin jälkeläinen. On olemassa myös teoria, että Affenpinseri polveutuisi griffoneista. Rotu sai yksityiskohtaisen rotumääritelmän Saksassa 1900-luvulla.. Ensimmäinen yksilö rekisteröitiin Suomessa vuonna 1932. Virallinen kasvatus alkoi 1980-luvulla Ruotsista ja Amerikasta tuoduilla koirilla.
Käyttötarkoitus
Nykyään affenpinseriä pidetään lähinnä seurakoirana. Sen pieni koko ja luonne tekevät koirasta sopivan seuralaisen tai vaikkapa vahdin pieneenkin asuntoon. Affenpinserien omistajat ovat osallistuneet aktiivisesti näyttelytoimintaan, ja agilityn ja tokon suosio on nousussa affenpinseriharrastajien keskuudessa.
Terveys
Affenpinseri on Suomessa vielä melko uusi rotu, joten sen terveyttä ja tarkkaa elinikä on vaikeaa arvioida.
Alusta lähtien on pyritty tutkimaan affenpinserin silmiä, polvia ja lonkkia. Affenpinserillä on esiintynyt jonkin verran patellauksaatiota eli polvilumpion sijoiltaanmenoa. Silmien osalta ei ole todettu perinnöllisiä sairauksia. Lonkkakuvauksissa on ilmennyt yksi Legg-Perthes -tapaus (lonkkanivelen kasvuhäiriö). Affenpinserillä on myös jonkin verran sydänvikoja.
