FCI-luokitus 9
Maltankoira on koirarotu, joka on peräisin keskisen Välimeren alueelta. Nimi ei tarkoita, että rotu olisi lähtöisin Maltan saarelta, vaan se viittaa turvapaikkaa tai satamaa tarkoittavaan seemiläiseen sanaan malat. Rodun esi-isät asuivat satamissa ja saalistivat rottia ja muita haittaeläimiä. Renessanssin aikaan ne olivat jo ylenneet salonkeihin, sillä useat taiteilijat kuvasivat niitä maalauksissaan.
Maltankoira on nykyään levinnyt ympäri. Yhdysvalloissa maltankoira esitettiin näyttelyssä ensimmäisen kerran v. 1877 ja Englannissa v. 1862. Suomeen ensimmäiset maltalaiset tulivat 1900-luvun alussa. Ensimmäinen maltalainen "Milka" tuli Venäjältä Pietarista 1.12.1912. Vuoden 1920 kantakirjaan oli merkitty maltankoiranarttu Flora, jonka tiedetään polveutuvan Venäjän hovista.
Sittemmin kanta lisääntyi tuonneilla Saksasta ja Ruotsista. Kasvatustyö sai vauhtia, kun Judith Klingberg hankki vuonna 1954 Ruotsista uroksen täyttämään siitoskoiravajetta. 1970-1980-luvulla Suomen maltalaiskantaa vahvistettiin ensisijaisesti Ruotsista tuoduilla koirilla. Muutama koira tuotettiin Englannista. Jalostuspohja oli kuitenkin pieni usean vuosikymmenen ajan. Kun Suomesta tuli "rabiesmaa", avautuivat mahdollisuudet tuoda uutta verta myös muualta Euroopasta. Niinpä 1980-luvun lopulta aina näihin päiviin saakka Suomeen on tuotu maltankoiria useista eri maista vuosittain lähes säännöllisesti. Tuontimaina ovat olleet Tanska, Saksa, Yhdysvallat, Alankomaat, Itävalta, Unkari, ja viimeisin tuontimaa on ollut Italia.
Suomessa on rekisteröityjä yksilöitä noin 2800 kappaletta. Vuonna 2007 rekisteröintejä tehtiin 60 kappaletta.
Ulkonäkö
Koira on pienikokoinen, pitkärunkoinen, sillä on pitkä, runsas, vakoinen karvapeite, jossa ei ole aluskarvaa. Säkäkorkeus uroksilla 21–25 cm, nartuilla 20–23 cm. Paino 3–4 kg.
Luonne
Rotu on eloisa, helposti kiintyvä, kuuliainen ja älykäs. Koirat ovat energisiä ja oppivaisia, hyvin pelottomia. Ne ovat ajan myötä jalostettu seurakoiriksi eivätkä viihdy yksin pitkiä aikoja. Ne eivät välttämättä hyväksy pieniä lapsia ja toisia koiria. Ne voivat puolustaa hanakasti omistajaansa ja reviiriään, vaikka ovat perusluonteeltaan ystävällisiä.
Liikuntaa maltankoira tarvitsee kuten elävä olento yleensäkin, mutta se ei ole varsinainen lenkkikoira. Se kyllä kipittää mielellään omistajansa vierellä kävelylenkillä, mutta ei pane pahakseen, vaikka sitä kannetaan välillä käsivarrellakin.
Hoito ja turkki
Niillä on pitkä karva, jossa ei ole aluskarvaa. Hyvin hoidettuna se ei takkuunnu, mutta jotkut pitävät karvan parin kolmen sentin mittaisena hoidon helpottamiseksi. Sanotaan, että sukulaistensa villakoiran ja bichon frisén tavoin se ei aiheuta allergiaa yhtä helposti kuin koirat yleensä. Koiralle syntyy helposti silmännurkkiin tummat läiskät, joita voi ehkäistä juottamalla tislattua vettä ja pitämällä kasvot puhtaina ja kuivina. Kannattaa myös suosia ruokaa, johon ei ole lisätty väriaineita.
Terveys
Maltankoira on kohtuullisen terve ja pitkäikäinen koira. Ei ole harvinaista, että maltalaisperheessä vietetään 15-vuotissynttäreitä. Perinnöllisiksi luokiteltavia sairauksia on vähän.
