FCI 2
Historia:
Tohtori Antonio Nores Martinez kehitti rodun 1920-luvulla. Tarkoitus oli kehittää rotu joka kykenisi metsästämään suurriistaa, kuten villisikoja ja puumia, mutta hän halusi myös rodun joka sopisi talonvahdiksi ja perheenlemmikiksi. Dogo Argentino pohjautuu vanhaan taistelukoirarotuun, Cordoban koiraan. Cordoban koirat olivat risteytys mastiffista, bullterrieristä ja vanhasta bulldogista Cordoban koiraa käytettiin pääosin koiratappeluissa. Dogo Argentinon Argentiinan Kennel Club hyväksyi roduksi vuonna 1964 ja kansainvälinen Kennelliitto 1973. Dogo Argentino on ainoa Argentiinalainen 
koirarotu.
Ulkonäkö:
Suurikokoinen tyypillinen molossirotu. Väri on aina valkoinen, korkeintaan yksi tumma läikkä silmän ympärillä sallitaan. Karvapeite on sileää ja lyhyttä. Korvat ovat ylös ja sivuille kiinnittyneet. Typistämättömät korvat riippuvat peittäen posken takaosan. Nartut ovat kooltaan 60-65cm ja urokset 62-68cm. Painoa rodulla on 40-50 kg.
Luonne:
Dogo Argentino on iloinen, nöyrä, ystävällinen, hiljainen ja aina tietoinen voimastaan. Se oppii uskomattoman nopeasti ja on samalla umpi betoni päästään. Rodulla on äärettömän hyvä muisti ja suuri mielyttämisen halu. Dogossa on todettavissa ns. ohjaajaherkkyys, se tottelee sitä ketä se kunnioittaa ja tämän henkilön haukut ajavat sen epätoivoon. Rodulle on tehtävä laumanarvojärjestys pennusta saakka selväksi. Koira ei saa olla aggressiivinen ihmisiä kohtaan. Etenkin uroksilla on taipumusta kilpailuun omasta reviiristään toisten samaa sukupuolta olevien yksilöiden kanssa.
Terveys:
Dogo Argentino on yleisesti ottaen terve rotu. Perinnöllisistä sairauksista ei ole Suomessa vielä varmaa tietoa. Kynnet ovat Dogon heikko kohta ja niitä täytyy hoitaa huolella, jotta halkeamilta ja ontumisilta vältytään. Vaalea iho lisää myös iho-oireiden riskiä ja vaaleassa ihossa huomaa kaikki näpyt ja punoitukset helpommin, mutta yleensä nämä iho-oireet ovat vaarattomia.
