BLOGI: Mistä kaupasta voisin varastaa koiranpennun

Kirjoitaja Kauko Niemi on hauva.com-verkkopalvelun päätoimittaja

Minulle tuli varsin syvä sisäinen ristiriita kahdesta kovin erilaisesta viestistä. Kaimion juttua kirjoittaessani tuli kovin painavasti selville mitä pennun hankinnassa tulee tietää ja ymmärtää. Millainen vastuu kasvattajalla on ja kuinka mahtaakaan sujua pennun luovutus uuteen kotiin.

Toisaalta olen selannut läpi kymmeniä koirajuttua kansainvälisestä lehdistöstä. Painotus on Yhdysvalloissa.

Yhdysvaltalaisen lehdistön koirajutuissa on kolme pääaihetta. Tosin juuri tällä hetkellä yksi tilapäinen uutisaihe: millaisen koiran Obama hankkii valtakunnan ykköskoiraksi.

Nuo vakioaiheet ovat koirat purevat ihmisiä, kuinka eläinkaupasta on varastettu pentuja ja kolmantena muutaman sadan pennun pentutehtaat.

Hetken mietin mikseivät nämä tiedot oikein ole synkassa. Syvällisemmin ajateltuna minullahan ei ole Suomessa mahdollisuutta varastaa pentua lemmikkikaupasta. Eihän siellä pentuja myydä, kun vastuu koirasta on niin suuri ja Kaimiota mukaellen pitäisi olla vieläkin suurempi.

Kaimio sanoo, että hän on joissakin luovutus tapauksissa antanut emon mukaan päiväksi pariksi, jotta pentu tottuisi turvallisesti uuteen ympäristöön.

Tuntuisihan se varsin oudolta mennä johonkin ostosparatiisiin ja ostaa 10 kiloa koiraa. Tietämättä lainkaan mikä on pennun tausta. Eli luottaa papereihin ja myyjän puheisiin. Ei siis ihme, että tuolla suuressa markkinatalousmaassa pentutehtailu kukoistaa, kun on koiran kasvattaja, ties vaikka olisi tukkurikin välissä ja eläinkaupan hyllyt notkuvat uudelle omistajalle odottavia pentuja.

Tällä hetkellä ei ole epäillystäkään siitä, etteivätkö lemmikkikaupat ota vastaan ennakkotilauksia labradoodlen pennuista ja pentutehtaat eri puolilla maailmaa pyrkivät täyttämään tämän muoti-ilmiön. Labradoodle on näet se villakoiran ja labratorinnoutajan risteytys, joka on ykkösehdokas Obaman perheen koiraksi.

(Huom! - näkökulma perustuu siis vain median uutisointeihin. Kertaakaan en ole koiraa ostanut enkä kasvattanut Yhdysvalloissa)

Kovin kaukana ei tietenkään ole suomalainen tilanne, että ostetaan koira pienen ilmoituksen perusteella ja koira luovutetaan parkkipaikalla, kun on nyt sattumoisin niin kiire ja myyjä haluaa ”palvella” ostajaa. Ja jos ei parkkipaikka sovi niin järjestyyhän se kotiinkuljetuskin ja samalla voi opastaa uuden asukin hoidossa – erittäin ystävällisesti hämätty.

Kovin kaukana eivät myöskään ole ne ostajat, jotka ”saavat” netti-ilmoituksen mukaan ilmaiseksi rotukoiran Afrikasta. Tilausprosessi jatkuu ja jatkuu sen mukaan kuinka raha siirtyy myyjälle, mutta missään vaiheessa ei ole tietoakaan itse pennusta.

Suomi taitaa olla muutamista huonoista uutisista huolimatta sivistynyt koiravaltio.

Aiempia blogeja:

Toivottavasti kaikki 53047 saivat hyvän kodin
Kaikkien aikojen huikein ja kekseliäin koirapako
Mitä mahtoi liikkua koiran päässä
Tunnetta ei tiedä ennen kuin sen kokee