Rotuesittely - Saksanseisoja

FCI-luokitus     ryhmä 7

Karkeakarvainen saksanseisoja (saks. Deutsch Drahthaar, engl. German wirehaired pointer) on alun perin saksalainen koirarotu, joka on syntynyt risteyttämällä villakoirapointtereita, korthalsingriffoneita, kierteiskarvaisia seisojia (Deutsch Stichelhaar) ja lyhytkarvaisia saksanseisojia. Karkeakarvainen saksanseisoja on laajimmalle levinnyt karkeakarvainen metsästyskoirarotu.

Lyhytkarvainen saksanseisoja (Deutsch kurzhaar) on mannermainen kanakoirarotu, joka on jalostettu Saksassa 1800-luvulla. Lyhytkarvainen saksanseisoja on monipuolinen ja monikäyttöinen metsästyskoira, jota käytetään pääasiassa seisovana lintukoirana. Luonteeltaan se on hillitty, tasapainoinen, vahva ja luotettava. Lyhytkarvainen saksanseisoja antaa itsestään jalon ja sopusuhtaisen yleisvaikutelman. Saksanseisoja soveltuu myös sorsanmetsästykseen noutavaksi
koiraksi.

Pitkäkarvainen saksanseisoja periytyy vanhoista keskieurooppalaisista metsästyskoirista.Ensimmäinen rotumääritelmä koottiin Hannoverin  suuressa koiranäyttelyssä vuonna 1879, minkä jälkeen sitä ei juurikaan ole  muutettu. Rodun säkäkorkeus on uroksilla 60-70cm, nartuilla 58-66cm. Koiran paino on noin 30kg.  Rodussa esiintyy kuusi eri värimuunnosta; yksivärisestä ruskeasta eri sävyisiin valkoisen ja ruskean kirjaviin. Kokoruskea väri on yleisin. Kaikilta kirjavilta muunnoksilta vaaditaan ruskea pää, jossa voi olla otsapiirto, juova tai tähti.

Suomessa on eniten karkeakarvaisia saksanseisojia. Karkeakarvaisia on rekisteröity 9035 kappaletta (5/2013) vuoden 2012 aikana uusia rekisteröintejä tehtiin 308 kappaletta.

Lyhytkarvaisen saksanseisojan asema on melkein yhtä vahva. Näitä on Suomessa rekisteröity 7904 kappaletta (5/2013) ja vuonna 2012 niitä rekisteröitiin hieman enemmän kuin karkeakarvaisia 218 kappaletta.

Pitkäkarvainen saksanseisoja onkin jo harvinaisempi Suomessa. Niitä on kaikkiaan 323 kappaletta (5/2013)  ja vuonna 2012 rekisteröintejä tehtiin 20 kappaletta.

Ulkonäkö

Karkeakarvaisen uroksen säkäkorkeus on 61–68 cm ja nartun 57–64 cm. Pää on melko pitkä, kallo leveä ja kuono voimakas. Silmien tulee olla tummat ja kirkkaat, korvien keskipitkät ja riippuvat. Rintakehä on syvä ja melko leveä. Karkeakarvainen saksanseisoja on neliömäinen, korkeintaan 3 cm korkeuttaan pitempi. Suomessa hännän typistäminen ei ole sallittua. Typistämättömänä häntä ulottuu kintereeseen asti.

Karvan tulee olla karkeaa, rungonmyötäistä ja sormilla koettaessa selvästi kierteistä. Karvanpeitteen tulee olla peittävää. Koiralla tulee olla pohjavillaa. Karkeakarvaisen saksanseisojan rodullisia tuntomerkkejä ovat myös tuuhea parta ja kulmakarvat. Väri on joko valkopohjainen ruskein merkein, valkopohjainen mustin merkein, ruskea päistärikkö, musta päistärikkö tai kokoruskea.

Luonne ja käyttäytyminen

Metsästysvietti on erittäin voimakas, siksi rotu soveltuu huonosti pelkäksi seurakoiraksi. Se on luonteeltaan ystävällinen ihmisille, toimelias ja tarmokas. Rodulla esiintyy jonkin verran myös vartioimis- ja puolustusviettiä, mutta niistä pyritään jalostusvalinnoin määrätietoisesti eroon. Saksanseisojat ovat melko jääräpäitä ilman kunnon koulutusta ja kuria.

Metsästyskäyttö

Saksanseisoja on saanut mainetta uupumattomana ja rohkeana metsästäjänä kaikenlaisessa maastossa. Se on monipuolinen metsästyskoira, joka sopii hyvin kaiken riistan metsästykseen linnuista pienpetoihin.

Vesilintujahdissa rotu on mainio. Se noutaa pudotetun riistan ja kerää usein talteen myös muiden sorsastajien haavoittamat tai löytämättä jääneet linnut. Saksanseisojaa käytetään myös jälkikoirana haavoitetun riistan etsimisessä. Rodun haku käy myös laajuudeltaan ja vauhdiltaan tulokselliseen riekonpyyntiin tunturimaastossa sekä peltopyy- ja fasaanijahtiin peltomaastossa.

Alkuperä

Karkeakarvainen on rotuna vielä nuori: se sai nykyisen ulkonäkönsä 1900-luvun alussa. Suomessa rotukirjat suljettiin vasta 1938; tämä tarkoittaa sitä, että rotuun ei sen jälkeen hyväksytä muita kuin puhdasrotuisista esivanhemmista polveutuneita eläimiä. Siihen asti lyhytkarvaisia ja karkeakarvaisia saksanseisojia astutettiin ristiin ja pennut rekisteröitiin niiden karvan laadun mukaan jompaankumpaan rotuun. Rodun alkuperämaassa rotukirjaa ei ole suljettu kokonaan vieläkään.

Koosteen lähteinä on käytetty:
Suomalainen rotumääritelmä
Rotujärjestön julkaisemat tiedot
Wikipedian julkaisemat tiedot rodusta
KoiraNet jalostustietokanta
Kansainväliset rotu- ja kasvattajasivustot

>> Lue myös hauva.comin tuoreet koirauutiset