Yleistä
Akita on Japanin kansallisrotu. Se on suurikokoinen pystykorva ja sen juuret ulottuvat kauas historiaan. Luurankolöytöjen perusteella on päätelty, että Akitan esi-isät saapuivat Japaniin yli 5000 vuotta sitten. Rotu on ollut vaarassa hävitä kokonaan, tänä päivänä se on kuitenkin Japanissa erittäin suosittu ja suosio muualla maailmassa on myös nousussa. Rodulla on vahva jalansija erityisesti Ranskassa ja Italiassa. Yhdysvalloissa akita on eriytynyt omaksi rodukseen amerikanakitaksi.
Akitan käytös on hillittyä ja arvokasta. Suurikokoiseksi koiraksi akita on kuitenkin uskomattoman nopea ja ketterä. Akitalla on voimakas luonne ja sen vuoksi sillä tulee olla johdonmukainen ja vahva johtaja (ei sovi ensimmäiseksi koiraksi). Akita vartioi kotiaan usein tarkasti.
Historia
Akita on kotoisin Tohokun maakunnasta Akitan prefektuurista (=hallinnolliseen jakoon viittaava termi). Alueella käytettiin karhunmetsästykseen keskikokoisia akitamatageja, alunperin japanissa ei ollut akitan kaltaisia suurikokoisia rotuja.
Koiratappeluiden saavuttaessa suosiota akimatageja risteytettiin isompien rotujen, kuten tosan, mastiffin ja tanskandoggin kanssa, mistä oli seurauksena isompi koko, raskaampi rakenne ja luppakorvat. Hallituksen kieltäessä muiden koirien kuin armeijan palveluksessa olleiden saksanpaimenkoirien pidon lakia kierrettiin risteyttämällä akitoja saksanpaimenkoirien kanssa. Kun koiratappelut kiellettiin, huomattiin ettei maassa ollut enää jäljellä paljoakaan puhdasrotuisia yksilöitä. Rotu julistettiin kansallisaarteeksi ja sen suojelu aloitettiin.
Ulkonäkö
Akita on tyypillisen pystykorvan näköinen: kippura häntä, pystyt korvat ja vahva rakenne. Silmät ovat vinot, kuten aasialaisilla pystykorvilla yleensä. Akitan karvapeite on tiheää ja keskipitkää, sen turkinhoito on helppoa, mutta karva täytyy harjata säännöllisin väliajoin huopaantumisen estämiseksi.
Hyväksyttyjä värejä on neljä: punainen, seesami (punainen, jolla mustat karvankärjet), brindle (juovikas) ja valkoinen. Suomessa yleisin akitan väri on punainen, mutta myös brindlet ovat yleistyneet viime vuosina. Brindlen sävy voi olla joko puna-, hopea- tai mustabrindle. Japanissa valkoista väriä ei jalosteta mielellään, koska se on muita alttiimpi perinnöllisille sairauksille.
Luonne
Akita on rauhallinen ja hillitty perhekoira. Se ei tarvitse paljon
virikkeitä ollakseen tyytyväinen, säännöllinen liikunta on kuitenkin
koiralle tärkeää. Akita on siisti ja kokoisekseen vähäruokainen eikä
yleensä pentunakaan tuhoa kotia.
Akita ei ole palveluskoira, joten sillä ei ole halua miellyttää
ihmistä. Tästä johtuen koulutuksessa on oltava erityisen määrätietoinen
ja kouluttajan tulee huomioida akitan itsenäisyys. Koulutuksen
vaativuudesta johtuen akitaa ei ole järkevää ottaa ensimmäiseksi
koiraksi. Akita pyrkii johtamaan myös muita koiria, joten sillä saattaa
syntyä muiden perheen koirien kanssa arvojärjestyskiistoja, yleensä se
kuitenkin tottuu muihin perheen koiriin hyvin. Vieraisiin koiriin se
suhtautuu usein dominoivasti, eikä sitä pidä päästää tutustumaan niihin
ellei kyseessä ole jo ennestään tuttu kaveri, jonka kanssa sen
tiedetään tulevan toimeen. Lasten ulkoilutettavaksi akitaa ei voimiensa
ja suuren kokonsa vuoksi ole järkevää antaa, koiran hallitseminen
saattaa olla vaikeaa.
Rotumääritelmä
Pää
Kallo-osa:Kooltaan suhteessa runkoon. Otsa on leveä ja otsauurre selvästi erottuva, ei ryppyjä.
Otsapenger:Selvästi havaittavissa.
Kirsu:Suuri ja musta. Lievä ja hajanainen pigmentin puute hyväksytään ainoastaan valkoisilla koirilla, mustaa pidetään aina parempana.
Kuono-osa:Kohtalaisen pitkä ja vahva, tyvestään leveä, kapeneva, mutta ei suippo. Kuononselkä on suora.
Huulet:Tiiviit.
Hampaat/purenta:Vahvat hampaat, leikkaava purenta.
Posket:Kohtalaisen pyöristyneet.
Silmät:Melko pienet, silmän yläviiston ulkokulman ansiosta lähes kolmionmuotoiset, melko etäällä toisistaan; tummanruskeat mitä tummemmat sen parempi.
Korvat:Melko pienet, kolmionmuotoiset, paksut, kärjistään hieman pyöristyneet, melko etäällä toisistaan, pystyt ja eteenpäin kallistuneet.
Kaula:Paksu ja lihaksikas, ei löysää kaulanahkaa, suhteessa pään kokoon.
Runko
Selkä:Suora ja vahva
Lanne:Leveä ja lihaksikas.
Rintakehä: Syvä, eturinta on hyvin kehittynyt ja kylkiluut kohtalaisen kaarevat.
Alalinja ja vatsa: Vatsaviiva on selvästi ylös vetäytynyt
Häntä:Ylös kiinnittynyt, paksu ja tarmokkaasti selän päälle kiertynyt; alas vedettynä hännänpää ulottuu lähes kintereeseen.
Raajat
Eturaajat
Lavat:Kohtalaisen viistot ja lilhaksikkaat.
Kyynärpäät:Tiiviisti rungonmyötäiset.
Kyynärvarret:Suorat ja vankkaluiset.
Käpälät:Paksut ja pyöreät, varpaat ovat kaareutuneet ja tiiviisti yhdessä.
Takaraajat
Yleisvaikutelma:Takaraajat ovat hyvin kehittyneet, vahvat ja kohtalaisesti kulmautuneet.
Käpälät:Kuten etukäpälät.
Liikkeet:Joustavat ja voimakkaat.
Karvapeite
Karva:Peitinkarva on karheaa ja suoraa, aluskarva pehmeää ja tiheää; lavoissa ja pakaroissa karva on hieman pidempää; hännässä karva on pidempää kuin muualla rungossa.
Väri:Punaisen kellanruskea, seesami (punaisen kellanruskea, jossa mustat karvankärjet), juovikas (brindle) ja valkoinen. Kaikilla yllämainitun värisillä koirilla, valkoisia lukuunottamatta, tulee olla 'urajiro' (Urajiro= valkosävyistä karvaa kuonon sivuilla, poskissa, leuan ja kaulan alapuolella, rinnassa, rungon alla, hännän alapuolella ja raajojen sisäpuolella).
Koko
Säkäkorkeus: Urokset 67 cm, nartut 61 cm; sallittu vaihtelu 3 cm.
Virheet:
Kaikki poikkeamat edellämainituista kohdista luetaan virheiksi suhteutettuna virheen vakavuuteen. Virheellinen sukupuolileima; ala- tai yläpurenta, puuttuvat hampaat; sininen tai mustanpilkullinen kieli, vaaleat silmät, lyhyt häntä, arkuus
Hylkäävät virheet: Muut kuin pystyt korvat, riippuva häntä, pitkä karva (pörröinen), musta maski, värilliset alueet valkoisessa karvapeitteessä. Vihaisuus ja sairaalloiset piirteet ovat hylkääviä virheitä.
Huom! Uroksilla tulee olla kaksi normaalisti kehittynyttä kivestä täysin laskeutuneina kivespussiin.