Koirakoulu - Milloin ei tulisi harjoitella?

Koiran kanssa ei tulisi harjoitella silloin kun koira on väsynyt, juuri herännyt tai juuri syönyt. Myöskään ei pidä harjoitella jos itse on ärtynyt, kiireinen, väsynyt, kyllästynyt tai nälkäinen. Väsynyt koira ei jaksa keskittyä, juuri syönyt koira tuskin kiinnostuu nameista ja juuri herännyt koira on aika tokkurainen.

Miksi ei saa harjoitella jos itse on kiireinen tai väsynyt? Harjoittelusta ei tulisi mitään, koska koira pystyy vaistoamaan tunnetilasi ja hermostuu tai turhautuu itse siitä, eikä ole silloin motivoitunut oppimaan uutta tai kertaamaan vanhaa. Silloin kun itselläsi on kiire, niin vaistomaisesti vilkuilet jonkin verran kelloa tai odotat kellon soimista, joka merkitsee koulutushetken päättymistä. Silloin olet jonkin verran stressaantunut ja koira vaistoaa sen. Silloin kun olet väsynyt, vihainen tai ärtynyt, koira vaistoaa sen. Ainoastaan rennolla rauhallisella koulutushetkellä voit saada jotakin aikaiseksi.

Silloin kun koiralla on juoksut menossa, sen kanssa ei tulisi harjoitella, koska silloin koiran hormonit hyrräävät pahimmillaan. Mikäli kuitenkin haluaa harjoitella tottelevaisuutta, harjoittelee vanhaa ja jättää uudet asiat myöhemmälle vaiheelle kun juoksut ovat
ohitse. Koira ei juoksujen aikana pysty keskittymään mihinkään muuhun kuin vouhottamiseen ja aikuiseksi kasvamiseen. Mikäli kouluttaa koiraa juoksujen aikana tai silloin kun koira ei millään pysty keskittymään, kun sillä on parempaa tekemistä, ei koulutuksesta tule mitään.

Hermostuneella/ärtyneellä äänellä koulutuksessa teemme hallaa itsellemme ja koirallemme, lisäksi fyysinen rankaisu katkaisee usein tunnesiteen omistajan ja koiran väliltä. Mikäli koulutuksessa käytetään minkäänlaista fyysistä rankaisua, koira menettää jokaisella rankaisu kerralla luottamustaan ohjaajaansa. Pahimmassa tapauksessa koira voi alkaa pelkäämään ohjaajaansa ja sitä kautta itse opetustuokiota. Esimerkiksi mikäli ohjaaja on käyttänyt koiransa koulutuksessa fyysistä rankaisua ja koulutustapana on ollut naksutinkoulutus, tästä seuraa usein ongelmia. Aina kun ohjaaja ottaa käteensä naksuttimen ja lähestyy koiraa, koira muuttuu varautuneeksi, pelokkaaksi ja ahdistuneeksi. Miksi koira tekee näin? Mitä tässä on nyt tapahtunut? Koira on yhdistänyt
naksuttimen koulutustilanteeseen, missä se tuntee kipua ja turhautumista, joten se ei enää nauti koulutuksista, kun niihin on tullut mukaan fyysinen rankaisu ja kireä ilmapiiri.

Missä ei tulisi harjoitella

Paikan valinta on myös tärkeä osio koulutuksessa. Meluisassa paikassa, jossa on paljon häiriötekijöitä, koiran on vaikea keskittyä. Paikan tulisi olla sellainen, että siellä on ohjaajalla sekä koiralla helppo olla. Paikka olisi rauhallinen ja koulutuspohja pehmeä tai sellainen missä koiran tassut eivät luista. Rauhallisessa paikassa, jossa on mahdollisimman vähän häiriötekijöitä, koira pystyy parhaiten keskittymään. Koulutuksen
ideanahan on opettaa koiralle liikkeitä, tapoja ja temppuja, joten niiden opetteluun vaaditaan rauhallinen paikka, jossa koira pystyy oppimaan ja keskittymään itse opetukseen. Mikäli haluaa opettaa koiralleen sivulla kävelyä, niin silloin parhain valinta ei ole meluisa ja vilkas liikenne, koirapuistot, kauppatorit, vilkkaat kävelytiet eikä
myöskään koulujen lähistö kouluaikoina. Väärän koulutuspaikan tietää koiran käytöksestä. Mikäli koira ei pysty kuuntelemaan sinua ollenkaan, vaan se yrittää parhaansa mukaan
kiskoa joka suuntaan autojen, pyörien, koirien, ihmisten, lasten tai muiden liikkuvien kohteiden perään, olet valinnut koulutukselle väärän paikan. Oikeassa paikassa koira pystyy keskittymään opetukseen huomattavasti paremmin, kun sen lähistöllä ei ole kauheaa liikettä, joka saisi sen valppaaksi ja kuuroksi ohjaajalleen.

Mikäli koulutettava koira rakastaa vettä, sitä ei tulisi kouluttaa veden lähellä, koska vaarana on, että koira päättää rynnätä veteen opetukseen keskittymisen sijasta. Yleensä rauhallinen metsäaukio tai muu avara paikka, jossa ei ole muita häiriötekijöitä kuin hajut, voi olla koiran kannalta paras paikka harjoitella esimerkiksi nätisti hihnassa kävelyä, katsekontaktia jne. mitä sitten halutaankin koiralle ulkona opettaa. Sitten kun koira alkaa hallitsemaan asiat hyvin ja voit olla varma, että se kiinnostuu sinusta enemmän kuin esimerkiksi vähän matkan päässä olevasta tiestä, josssa kävelee koira omistajansa kanssa. Silloin jos koira pystyy tuolloin keskittymään hyvin, niin olet edennyt juuri
koirallesi sopivaa vauhtia. Kouluksessa ei koskaan pidä kiirehtiä, kiirehtimällä ei päästä hyviin tuloksiin. Hyvin suunniteltu koulutusohjelma vie tuloksiin kun sitä noudatetaan, eikä siinä kiirehditä, lisäksi koiralla olisi olla mielekkäät palkinnot.

Rotujen koulutuseroja

Erilaisilla koiraroduilla on luonteen piirteissä huomattaviakin eroja, jotka tulisi ottaa huomioon koulutettaessa. Palveluskoirarodut kuten esimerkiksi saksanpaimenkoira, labradorinnoutaja, kultainennoutaja on jalostettu nimenomaan miellyttämään ja palvelemaan ihmisten tarpeita. Kyseiset esimerkkirodut ovat mukana pelastustoimenpiteissä, huumekoirina, pommikoirina, tullikoirina, opaskoirina ja monissa muissa ammateissa, joissa saadaan esille koiran erityisen hyvä hajuaisti ja yhteistyöhalukkuus. Lisäksi palveluskoirarodut ovat suosittuja harrastus- ja kilpailukoirina.

Itsenäisemmät rodut kuten vinttikoirat, metsästyskoirat ja vahtikoirat, joista esimerkkeinä voisi mainita chow chow, mastiffi, vihikoira ja mäyräkoirat ovat itsenäisiä ja omatoimisia luonteeltaan. Nämä rotutyypit eivät ole niin riippuvaisia ihmisen tarjoamasta tekemisestä ja siihen liittyvästä aktiivisuudesta ja oppimishalusta kuin palveluskoirarodut. Kuitenkin itsenäisetkin koirarodut voi aivan hyvin kouluttaa tottelevaisuuskilpailuihin, mutta niiden koulutukseen vaaditaan rutkasti enemmän aikaa, kärsivällisyyttä ja määrätietoista
koulutusta. Itsenäisiä koirarotuja täytyy jossakin tapauksissa aktivoida ja innostaa enemmän koulutukseen ja uuteen asiaan kuin palveluskoirarotuja, joiden luonteen piirteeseen kuuluu kova miellyttämisen halu.

Jo pentuvaiheessa kannattaa hyödyntää miellyttämisen halua. Kun koiraa aktivoidaan ja innostetaan sopivissa määrin ja oikealla tavalla jo pentuaikoina, niin myöhemmässä vaiheessa vaikeammat koulutuskuviot sujuvat huomattavasti paremmin, kuin koiralla, jota ei olla pentuna innostettu oikein perusasioissa. Tavoitteenahan on saada iloinen koira, joka haluaa oppia uutta ja nauttii yhdessä työskentelystä. Tavoitteenahan ei ole saada koiraa, joka tekee kaiken korviaan luimistellen, ehkä jopa ohjaajaansa peläten (mikäli on käytetty kovia koulutusmenetelmiä).

Jenni Siikanen
Koirakoulu Silkkitassu

>> Katso myös muut Koirakoulu - artikkelit