IPO-KOE (SUOJELU) - HAASTE KOIRALLE JA OHJAAJALLE
Laji on kansainvälinen ja kirjainlyhenne IPO tulee saksankielen sanoista Internationale Prüfungsordnung. Näillä säännöillä kilpaillaan lähes kaikissa FCI:N kansainvälisen kennelorganisaation alaisissa maissa.
IPO-koe on parhaimmillaan näyttävää koiraurheilua, joka yleisöystävällisenä lajina on saavuttanut suosiota varsinkin Keski-Euroopassa ja on saamassa jalansijaa yhä vankemmin myös Suomen palveluskoiraharrastajien parissa.
IPO-koe, jota kutsutaan myös suojelukokeeksi, käsittää kolme osaa: jäljestämis-, tottelevaisuus- ja suojeluosuudet. Menestyäkseen koiran on hallittava kaikki kolme osaa.
Ohjaajalleen koiran kouluttaminen IPO-lajiin tarjoaa haasteen. Koe vaatii koiraita hyviä fyysisiä ja henkisiä ominaisuuksia, kuten erinomaisen temperamentin, taistelutahdon, puolustushalun ja erityisesti hallitun hermorakenteen.
Kokonaisuutena IPO antaa hyvän kuvan koiran koulutettavuudesta sekä osittain sen käyttöarvosta jalostuksessa.
Jäljestäminen tapahtuu useimmiten avoimella pellolla, jolloin tuomarina ja yleisöllä on mainio tilaisuus seurata koiran työskentelyä koko sen suorituksen ajan.
Alueelle tehdään luokasta riippuen 450-800 askeleen mittainen jälki, jonka on 20-60 minuuttia vanha. Jäljellä on 2-3 käyttöesinettä, joiden avulla seurataan, pysyykö koira tarkasti tehdyllä jäljellä.
Tuomari arvosteleekin erityisesti jäljellä pysymisen ja sen, miten tarkasti koira käyttää hajuaistiaan.
Koiran liiallinen poikkeaminen jäljeltä saattaa johtaa suorituksen keskeyttämiseen.
Jäljen harjoittelussa edetään rauhallisesti ja johdonmukaisesti, jotta saadaan koiralle varma jälkityöskentely.
Koiran kouluttaminen suojelutehtävään on pitkäjänteistä ja paljon aikaa vievää aktiivista harjoittelua, mikä lisäksi vaatii ammattitaitoisen maalimiehen avustajaksi.
Myös koiranohjaajan kokemus koirista sekä jostain muusta koelajista on lähes välttämätöntä.
Harjoituksissa ja kokeissa avustaja käyttää suojahaalaria ja vahvasti topattua hihaa, johon koira kohdistaa torjuntansa. Lisäksi avustajana on pehmustettu patukka, jolla hän voi kohdistaa koiraan uhkaa ja näin mitata sen henkistä rohkeutta.
Suojeluosuudessa koiralta vaaditaan mm. erinomaista tottelevaisuutta, voimakasta puruotetta avustajan hyökätessä koiraa kohti, välitöntä irrottamista ohjaajan käskystä sekä varmaa ja haastavaa vartiointia liikkumattoman avustajan edessä.
Koira ei saa kokeessa koskaan kohdistaa hyökkäystä liikkumattomaan avustajaan.
Suojeluosuus tapahtuu kentällä, jossa on luokasta riippuen 2-6 piiloa. Koiran pitää ohjaajan käskyjen mukaan kiertää piilot risteilemällä.
Kun koira löytää avustajan viimeisestä piilosta, koiran on välittömästi aloitettava intensiivinen vartiointi ja haukuttava tauotta.
Käskystä koiran on torjuttava maalimiehen hyökkäykset tai pakenemisyrityksen puremalla suojahihaa. Kun avustaja lopettaa vastarinnan, koiran on irrotettava otteensa ohjaajan komennosta ja aloitettava tiivis vartiointi. Mikäli koira ei käskystä irrota, se ei saa hyväksyttyä tulosta.
Suojelukokeeseen koulutettu koira ei ole vihainen eikä vaaraksi ympäristölleen.
Suojelussa koiran leikkivietti on valttia ja koira nauttii saadessaan "taistella" avustajan kanssa. Koira kohdistaa taistelun ainoastaan suojavarusteisiin puettu henkilöön joka innostaa koiran puremaan suojahihaa. Onkin tarpeen, että ammattitaitoinen avustaja koulutuskentällä tai tuomari kokeessa karsii lajista liian terävät - ja näin suojelukoulutukseen sopimattomat - koirat ja neuvoo niiden ohjaajat kouluttamaan koira johonkin muuhun koelajiin.
Koiran tasapainoinen luonne ja ohjaajan vastuuntuntoisuus ovat harrastuksemme lähtökohdat.
Alkuperäisen tekstin löydät SPKL:n sivulta. SPKL on antanut luvan julkaista tekstin hauva.comissa.