Rotuesittely - Karjalankarhukoira - FCI5

Karhukoiran rotuesittelyn meille lähetti Emmi Mustaniemi.

Karjalankarhukoira kuuluu FCI5-roturyhmään eli pystykorviin ja alkukantaisiin tyyppeihin. Karjalankarhukoira on ikivanha, suomalainen koirarotu, jota on käytetty iät ja ajat apuna metsästyksessä. Karhukoira on suurriista koira, jolla metsästetään mm. karhuja ja hirviä. Karjalankarhukoiran muita nimityksiä on karhukoira, kkk, karjalainen.

Ulkonäkö

Karjalankarhukoira on keskikokoinen, sopusuhtainen koira, joka on korkeuttaan hieman pidempi. Se on vankkarakenteinen, mutta ei raskas, voimakas, tuuheaturkkinen koira. Väriltään se on musta valkoisin jyrkkärajaisin merkein. Joskus sen karvapeite saattaa vivahtaa hieman ruskeaan. Silmät ovat verrattain pienet, hieman soikeat ja tummanruskeat. Niiden ilme on valpas ja terävä. Korvat ovat pystyt, keskikokoiset ja kärjistään vain hieman pyöristyneet. Karhukoiralla on keskipitkä ja ylös kiinnittynyt häntä, joka on kippurana selän päällä. Häntä voi olla synnynnäisesti töpö, jota ei lasketa virheeksi.

Ihannesäkäkorkeus on uroksilla 57 cm. Uroksen säkäkorkeuden alaraja on 54 cm ja yläraja 60 cm. Nartuilla vastaavat mitat ovat 52 cm (49 ja 55 cm). Uros painaa 25-28 kg ja narttu 17-20 kg, eli se ei ole kovin raskas koira. Karhukoira elää noin 10-12 vuotta.

Luonne

Karjalankarhukoira on luonteeltaan rohkea, peräänantamaton, valpas, itsenäinen ja sisukas. Karjalainen viihtyy omissa oloissaan ja on siis luonteeltaan aika erakko. Kunnon karhukoira nauttii ihmisen seurasta, mutta se tarvii myös omaa rauhaa. Siksi se ei käy miksikään sohvaperunaksi. Karjalankarhukoira saattaa olla agressiivinen muita koiria kohtaan, mutta ihmisille se on lempeä. Vieraita kohtaan varautunut, mutta kun tulija tunnistetaan tutuksi, jälleennäkeminen on riemukas. Ennen kaikkea se on ihmisystävällinen ja tulee toimeen myös lasten kanssa. Karhukoiralla on hyvät hermot, joita tarvitaan niin metsällä kuin kotonakin. Karjalankarhukoira pärjää ulkona ympäri vuoden, mutta sitä ei saa jättää narun päähän nököttämään tai tarhaan töksöttämään. Karjalankarhukoiralla riittää energiaa, mutta se ei silti tarvitse älyttömiä määriä liikuntaa, vaikka nauttiikin siitä. Koska rotu on jalostettu metsästyskoiraksi, tätä rotua ei kannata ottaa pelkäksi seurakoiraksi. Karjalankarhukoira on metsässä kuin kotonaan. Jotkut yksilöt ovat puolustushaluisia ja vahvasti itsetuntoisia. Karhukoira vahtii mielellään ja sillä on erittäin vahva metsästysvietti.

Historia

Oletetaan, että karjalainen pystykorva saapui Uralilta länteen komien eli syrjäänien vaelluksien mukana noin 900 jkr.

Vuoden 1100 jälkeen Vienanjoen varressa olleet komit kävivät kauppaa karjalaisten kanssa, jolloin koira levisi Laatokan ympäristöön, lähinnä Aunukseen.

Sitä on tavattu aikanaan myös Karjalan-Kannakselta Vienan-Karjalaan ja aina Kemijärven korkeudella asti. Perimätietojen mukaan kyseessä oli kaiken riistan koira karhun, ilveksen, hirven, villipeuran, jäniksen, metsälinnun ja vesilinnun pyyntiin.

Karjalaisen pystykorvan jalostus aloitettiin harkitusti vuonna 1936, jolloin tavoitteeksi asetettiin voimakasrakenteinen, suurriistaa haukkuva koira. Karjalaisen karhukoiran "ensiesiintyminen" tapahtui vasta perustetun Suomen Kennelliiton ensimmäisessä koiranäyttelyssä vuonna 1936. Samana vuonna rotu sai nimekseen karjalankarhukoira.Ensimmäiset rotumerkit hyväksyttiin 1945 ja ensimmäiset yksilöt rekisteröitiin 1946.

Vuonna 1939 syttynyt talvisota tuhosi koirakannan lähes kokonaan. Vahinko kuitenkin korjaantui jatkosodassa, jolloin sotatoimialueelta saatiin merkittävää lisäainesta karjalankarhukoirakantaan. Kaikkiaan rajantakaisesta Karjalasta tuotiin 60 koiraa, joista 43 osallistui rodunmuodostukseen.

Rekisteröityjen karjalankarhukoirien määrä ylitti vuonna 1951 ensimmäisen kerran sadan (106). Huippuvuonna 1963 rekisteröitiin 1021 koiraa. Sen jälkeen rekisteröintimäärä laski lyhyessä ajassa alle puoleen ja oli alhaisimmillaan 1970 luvun alussa. Tuhannen koiran raja (1051) rikottiin jälleen 1992. Viime vuosikymmenen on rekisteröity noin 700-1000 karjalankarhukoiraa vuodessa.

Terveys

Karjalankarhukoira on terve rotu. Rodussa esiintyy jonkin verran lonkkamuuntumia ja silmäsairauksia, mutta huolellisen jalostuksen ansiosta, nekin ovat harvinaisia. Jalostukseen käytettävien koirien lonkat ja silmät kuvataan. Karhukoira kuuluu Suomen Kennelliiton PEVISA-ohjelmaan, jolla pyritään ehkäisemään perinnöllisiä sairauksia.

Tekijä: Emmi Mustaniemi