Haku

HAKUKOE - FYYSISTÄ JA PSYYKKISTÄ TOIMINTAA

Hakukoirien historia ulottuu 1800-luvulle asti. Tuolloin St. Bemhardinkoiria käytettiin Alpeilla lumeen hautautuneiden etsimiseen. Vähän ennen ensimmäistä maailmansotaa saksalainen sotilas Konrad Most kehitti etsintätaitoja kouluttamalla poliisi- ja lääkintäkoiria. Ensimmäisen maailmansodan puhjetessa 1914 ilmeni suuri tarve lääkintäkoirista, jotka osasivat etsiä taisteluissa haavoittuneita. Ne koulutusmenetelmät, jotka Most tuolloin kehitti, ovat vieläkin osittain käytössä hakukoiran koulutuksessa.

Suomeen hakukoe tuli 1970-luvun alussa. Kilpailijoita ja harrastajia oli vain kourallinen, mutta 1990 luvulla lajista on tullut suosittu ja kautta maan levinnyt koelaji.

Hakukoe koostuu kahdesta osasta: esine-etsinnästä ja henkilöhausta.

Esine etsinnästä koiran tulee viiden minuutin aikana löytää kolme ihmiselle kuuluvaa esinettä 50x50 metrin suuruiselta maa-alueelta.

Henkilöhaussa koira etsii määrätyn kokoiselta alueelta sinne piiloutuneita ihmisiä, ns. maalimiehiä. Henkilöhakualueen koko kasvaa kilpailuluokittain. 1-luokassa alue on kooltaan 100m x 100m ja etsintäaika 10 minuuttia. 2-luokassa alue on 100m x 200 m ja etsintäaikaa on 15 minuuttia ja 3-luokassa alue on 100m x 300m ja etsintäaikaa on 20 minuuttia.

Etulinjan keskeltä lähtee ns. keskilinja, joka kulkee alueen läpi takarajan keskelle. Koiran ohjaaja kulkee keskilinjaa pitkin ja lähettää koiran etsimään maalimiehiä vuoroin oikealta ja vuoroin vasemmalta puolelta. Tuomari kulkee ohjaajan perässä keskilinjalla ja arvostelee koiran suorituksen. Koiran pitää risteillä etsintäalue kauttaaltaan ja ilmaista löytämänsä maalimiehet ohjaajalle joko haukkumalla tai tuomalla ohjaajalle rullan merkiksi löytyneestä maalimiehestä.

Haun harjoittelu vaatii useamman henkilön yhteistyötä ja kannattaa ottaa yhteyttä paikkakunnan koirakerhoon pätevän ohjaajan ja harjoitteluryhmän löytämiseksi. Harjoittelu tempaa mukaansa: Koiran on opeteltava pitämään vieraista ihmisistä. Sen pitää liikkua rohkeasti ja omatoimisesti vaikeakulkuisessa ja sankassakin metsässä. Sen tulee olla ohjattavissa pitkänkin matkan päästä. Jos ilmaisutavaksi valitaan haukkuminen, koiran on pysyttävä maalimiehen luona ja haukuttava kunnes ohjaaja saapuu paikalle. Jos ilmaisutavaksi valitaan rullailmaisu, koiran on otettava kaulapannassa roikkuva rulla suuhunsa maalimiehen löydyttyä ja palattava ohjaajan luo rulla suussa. Ohjaaja kytkee koiran näyttöliinaan, ja käskystä kytketty koira vie ohjaajan maalimiehen luo. Koko harjoittelu perustuu siihen, että koiralle kehitetään erittäin suuri motivaatio vieraiden ihmisten etsimiseen. Tämä saavutetaan palkitsemalla koira pienestäkin oikeasta toiminnasta.

Hakukoiran kouluttaminen on hauskaa ja kiintoisaa. Sen lisäksi, että koira saa mielekästä fyysistä ja psyykkistä toimintaa ja ohjaajan kunto ja terveys paranevat, harjoittelusta on hyötyä myös yhteiskunnalle. Koiraa voidaan käyttää eksyneiden etsimiseen menestyksekkäästi alueella, jossa on jo liikkunut paljon ihmisiä. Ne opetetaan etsimään ilmavainun avulla, jolloin ne eivät häiriinny tallatusta alueesta. Oikein motivoitu hakukoira etsii nopeasti ja varmasti sille osoitetun alueen. Koiran taitojen ja hyvän hajuaistin ansiosta kivenkolosta tai tuuhean kuusen kätköistä suojaa hakenut eksynyt ei jää löytymättä. Saattaapa käydä niin, että olet jossain kaukana korvessa marjoja poimimassa. Autolle palattuasi huomaat, että avaimet ovat pudonneet taskustasi. Tiedät suunnilleen paikan, johon avaimet ovat pudonneet. Ei muuta kun koira esine-etsintä tehtävään ja pian ovat kadonneet avaimet käsissäsi.

Suomessa hakukoiraa käytetään hyötykoirana esim. huume-, pelastus-, malminetsintä- ja lahokoirina. Niinpä 1800-luvun Alppien St Bemhardinkoirien ja tämänpäivän tullin huumekoirien välillä on kuin onkin suhteellisen suora historiallinen yhteys.

Teksti on alunperin julkaistu SPKL:n sivuilla. SPKL on antanut luvan julkaista tekstin hauva.comissa.