Yleistä
Dalmatiankoira on vanha koirarotu, jonka tunnistaa laikullisesta turkista. Luonteeltaan dalmatialaiset ovat ystävällisiä ja vilkkaita, ne rakastavat liikuntaa ja vaativat aktivointia.
Historia
Dalmatiankoiran alkuperä on edelleen arvausten varassa, mutta sen alkuperäseuduksi arvellaan Välimeren aluetta. Rotu nimettiin 1700-luvulla Dalmatian mukaan, joka tuolloin oli osa Venetsian tasavaltaa, nykyään kuuluu Kroatiaan. Samanlaisia koiria tiedetään arkeologisten löytöjen
perusteella kasvatetun jopa muinaisessa Egyptissä, muttei tiedetä olivatko nämä koirat sukua nykydalmatialaisille. Englantilainen Vero Shaw teki vuonna 1882 ensimmäisen rotumääritelmän, joka oli pohjana kahdeksan vuotta myöhemmin laaditulle ensimmäiselle viraalliselle määritelmälle.
Dalmatian koiraa käytettiin vaunu-ja vahtikoirana. Aateliset pitivät niitä myös lisätäkseen omaa arvokkuuttaan. Koiran tehtävänä oli juosta hevosvaunujen vierellä tai alla, vahtia seurueen tavaroita pysähdyspaikoilla ja varoittaa seuruetta mahdollisista maankiertäjistä, sekä auttaa hevosten ohjailussa. Näin dalmatialaisesta kehittyikin kestävä ja nopea juoksija.
Nykyään rotua käytetään puhtaasti seurakoirana, vaikka useimmilla yksilöillä onkin jäljellä taipumus vahtimiseen. Ne ilmoittavat tulijoista haukkumisella ja ottavat sitten kuitenkin tulijat
ystävällisesti vastaan.
Ulkonäkö
Dalmatiankoira on keskikokoinen, lihaksikas ja kestävätyyppinen koira. Säkäkorkeus on 54–61 cm ja paino 24–32 kg. Turkin pohjaväri on valkoinen ja siinä on mustia tai ruskeita pilkkuja. Pilkkujen tulisi olla mahdollisimman tasaisesti jakautuneet. Pilkut voivat olla myös vaalean keltaiset tai vaalean oranssit, näitä rotumääritelmä ei kuitenkaan hyväksy. Dalmatiankoiralla on lyhyt kiiltävä ja kova karva. Turkki on helppohoitoinen, eikä varsinaista karvanlähtöaikaa ole, vaan karvaa lähtee ympäri vuoden. Perushoitoon kuluu turkin sukiminen kumisualla säännöllisesti. Tassut ovat pyöreät ja tiiviit, kynnet vaaleat tai täplien väriset. Kirsu on mustalaikullisilla koirilla musta ja ruskealaikullisilla koirilla ruskea. Silmät ovat ruskeat tai siniset.
Luonne
Rotu on ystävällinen ja vilkas. Dalmatialaiset ovat uskollisia, hyvämuistisia ja kilttejä, eivätkä ne saisi olla agressiivisia tai arkoja. Ne voivat olla pidättyväisiä vieraita kohtaan, mutta silti niiden pitäisi käyttäytyä ystävällisesti. Yleensä dalmatialaiset tulevat hyvin toimeen lasten kanssa.
Dalmatiankoira vaatii paljon aktiviteetteja tai muuten ne saattavat keksiä itse kaikenlaista epätoivottua puuhaa. Omistajan täytyy olla valmis tarjoamaan koiralle paljon liikuntaa ja toimintaa.
Dalmatiankoira oppii helposti uusia asioita ja siksi sen kanssa voi harrastaa monia lajeja, täytyy kuitenkin muistaa, että älykkyydestään huolimatta dalmatiankoira ei ole yhtä palveluhalukas, kuin muut palveluskoirarodut. Suosituimpia rodun kanssa harrastettavia lajeja ovat agility ja toko, se on myös näyttelykoirana yleinen. Damatialaisen voi myös kouluttaa veto-tai pelastuskoiraksi.
Terveys
Dalmatialaiset ovat yleensä terveitä koiria, vaikkakin lonkkavian lievät asteet on yleistyneet. Niillä on harvoin rakenteellisia sairauksia. Muita dalmatiankoiran yleisimpiä, perinnöllisiä sairauksia ovat kuurous, uraattikiteet, atopia ja allergiat. Sinisilmäisyyden ja kuurouden välillä on voimakas yhteys. Dalmatiankoira on yleensä pitkäikäinen rotu.