Historia
Afgaani on vanha itämainen vinttikoirarotu, jota on käytetty sen alkuperämaassa Afganistanissa pääasiassa metsästyskoirana, mutta myös vartiointitehtävissä ja paimenenakin. Länsimaissa se elää seurakoirana, mutta vanhat metsästäjän vaistot ovat säilyneet hyvin, ja niinpä näyttelyharrastuksen ohella afgaanin kanssa voi myös harrastaa rata- ja maastojuoksuja.
Kuvissa:Paavo
Ulkonäkö
Afgaani on ulkonäöltään hyvin erikoislaatuinen ja huomiota herättävä. Kuten kaikilla vinttikoirilla, afgaanillakin on pitkät ja hoikat raajat, sen vatsa on kuroutunut, pää on pitkä ja kapea, ja olemus on nopean ja lihaksikkaan koiran. Afgaanin erityispiirteitä ovat pitkä, silkinhieno turkki, itämainen ilme, silmukkaan päättyvä pitkä häntä, voimakkaat sarvennaiset, suuret tassut ja kevyet joustavat liikkeet. Ravatessaan afgaani peittää runsaasti maata, sen pää ja häntä ovat ylväästi koholla ja näyttää aivan siltä kun se ei koskettaisi maata leijuessaan eteenpäin.
Afgaanin ihannekorkeus vaihtelee uroksilla ja nartuilla 63 sentistä 74 senttiin. Afgaanilla kaikki värit ovat sallittuja ja väriskaala vaihtelee vitivalkoisesta kerman ja kullanvärisen eri sävyjen kautta harmaisiin eri värien yhdistelmiin ja täysin mustaan. Yleisempiä värejä ovat mustamaskinen kullanväri ja black and tan musta ruskein merkein, kuten esim.rottweilerilla.
Luonne
Luonteeltaan afgaani on hyvin itsenäinen jo pennusta lähtien ja omanarvontunteva. Vieraita kohtaan se saattaa olla pidättyväinen, mutta poikkeuksia kyllä löytyy!! Yleensä afgaani luo vieraisiin hyvin viileän katseen heistä sen enempää välittämättä. Tuttuja ihmisiä se tervehtii lämpimästi ja riehakkaastikin. Se on koko perheen koira, jolle omat ihmiset ovat kaikki kaikessa. Kotona se viihtyy omissa oloissaan, eikä pyöri jaloissa noutajien tai palveluskoirien tapaan, eikä se seuraa koko ajan ihmistä huoneesta toiseen! Se sopeutuu hyvin myös kerrostaloon, eikä ole herkkä haukkumaan.
Rauhallisen ja hillityn olemuksen vastapainona afgaanin luonteesta löytyy myös temperamenttinen puoli, joka rakastaa vauhtia, kiihkeää takaa-ajoa ja silkkaa riehumista. Afgaani tarvitsee paljon liikuntaa, mielellään sen tulisi saada juosta vapaana joka päivä! Itsenäisen metsästäjän luonne asettaa kuitenkin hieman rajoituksia, sillä vinttikoiran tapana yleensä on lähteä omille teilleen saaliin perään ja palata takaisin silloin kun omistaja on tarpeeksi monta kertaa huudellut koiran nimeä niin että metsä kaikuu. Siksi afgaania kannattaa pitää vapaana vain missä lähellä ei ole kovaa liikennettä
Harrastusmahdollisuudet
Afgaania voi ja tuleekin kouluttaa, tapakasvatuksen lisäksi, voi afgaanin kanssa ihme kyllä harrastaa agilityä ja TOKOA! Afgaani on lueteltu kuuluvan tyhmimpiin koirarotuihin, ja tämä siksi ettei sillä ole sitä miellyttämisen halua, jota me ihmiset pidämme älykkyytenä! Afgaani on viisas koira, se osaa avata ovia, jääkaappeja ja karata portista silloin kuin haluaa ja tehdä mitä mielenkiintoisimpia operaatioita. Kouluttaessa afgaania täytyy olla päättäväinen ja hellä, afgaani tekee silloin kun haluaa ja katsoo sen olevan arvollensa sopivaa ja se voi kyllästyä ellei se todellakin tykkää, siitä mitä tekee.
KUMA AGILITY AFGAANI "PAAVO" ja omistajansa Una Jantunen
Afgaani soveltuu hyvin myös lapsiperheeseen, mutta se ei varsinaisesti ole
lasten koira. Se ei suostu lasten kiipeilytelineeksi, eikä sitä voi antaa pienten lasten talutettavaksi. Se sietää lapsia erittäin hyvin ja on pitkäpinnainen, kuitenkin edellyttäen että noudatetaan niitä sääntöjä joita yleisesti suositellaan lasten ja koirien kanssa.
Hoito
Afgaanin tärkein tuntomerkki on pitkä silkinhieno turkki, joka vie paljon aikaa ja vaivaa. Koko koiran pesu ja kuivatuksen yhteydessä tapahtuva turkin harjaus vie kerralla monta tuntia lähes viikoittain, joskus useamminkin riippuu yksilöistä. Lisäksi säiden mukaan tulee tassujen pesua, kurasäällä jokaisen pikku lenkin jälkeenkin. Kotona kyllä näkee missä ollaan oltu ulkoilemassa ylimääräisten risujen, lehtien ja sammaleiden määrästä! Ja yleensä ei uskoisi että kotona on siivottu eilen, sillä taas lattiat täyttää ylimääräiset luonnon antimet jo melkein seuraavana päivänä. Talvi on afgaanin omistajan unelma aikaa, tassut pysyvät puhtaina ja lattiat loistavat tyhjyyttään. Vaikka turkki on raskas hoitaa ja se oikeastaan pysyy vain hetken aikaa puhtaana, niin kuitenkin afgaani ihmisen palkitsee kun oma afgaani juoksee sydämensä kyllyydestä ja sen kaunis turkki liehuu tuulen mukana, ainakin pienen aikaa.
Rotuesittelyn kokosi Ina Jantunen