Historia
Bichon havanaisin syntyhistoria on arvoitus, mutta varma on, että rodun juuret johtavat Välimeren rannoille. On paljon mahdollista, että uuteen maailmaan muuttajat veivät koiriaan mukanaan - samoin merikapteenit, jotka sitten lahjoittivat koiriaan perheille, joiden luona vierailivat. Tällä tavoin eurooppalaisia kääpiökoiria joutui myös Kuubaan, jossa populaatio alkoi kehittyä omaan suuntaansa, kohti bichon havanaisia. Mahdollista on, että paikallisia ja/tai manneramerikkalaisia pikkukoiria sekoittui maahantuotuun kantaan. Tuolloin ei vielä ollut kyseessä rotu sellaisena kuin me sen ymmärrämme, vaan koiria pariutettiin keskenään sen mukaan, miten omistajista tuntui parhaalta. Bichon havanais on orjayhteiskunnan tuote, joten tuloksena oli usein vaalea (tummia värejä ei suosittu, vaikka niitä syntyi), hienostunut, viehättäväluonteinen, hoitoa vaativa runsasturkkinen eläin, joka viehätti etenkin naisväen esteettistä silmää.
Bichon havanais säilytti paikkansa Kuubassa yläluokan lemmikkinä Castron vallankumoukseen asti. Rodun onni oli se, että ihmiset rakastivat koiriaan niin paljon, että ottivat ne mukaansa suurin uhrauksin, paetessaan Kuubasta.
Odotetusti amerikkalaiset kiinnostuivat näistä emigranttien pikkukoirista ja yhteistyö rodun hyväksi alkoi. Alunperin varsin pientä kantaa saatiin vahvistettua vähitellen etsimällä uusia koiria jopa lehti-ilmoitusten välityksellä. Kuubalaisten maahanmuuttajien ja amerikkalaisten yhteistyöllä bichon havanais -rodun pohja luotiin ja tämän pienen viehättävän koiran maailmanvalloitus saattoi alkaa. Eurooppaan bichon havanais tuli Saksan kautta 1980-luvun alussa. Suomeen rodun ensimmäiset edustajat saapuivat vuonna 1989 ja tänään maassamme asustaa näitä koiria jo yli 2000 yksilöä. Rodun kasvatustyö helpottui huomattavasti, kun AKC tunnusti sen vuonna 1995 ja musta väri hyväksyttiin syksyllä 1997.
Yleistä
Bichon havanaisin suosio perustuu sen kauniiseen ulkonäköön, viehättävään luonteeseen ja monipuolisuuteen harrastuskoirana. Sen kanssa voi käydä näyttelyissä, osallistua TOKOon, kilpailla agilityssä tai viettää vain mukavia yhdessäolohetkiä koiraa hoivaillen. Eräs bichon havanaisin omistaja on kuvannut koiraa ehkä kaikkein osuvimmin: bichon havanaisilla on vieterivartalo ja jousijalat. Kun nämä liitetään yhteen tosi fiksujen aivojen kanssa, on tuloksena verraton veijari pienessä, sievässä paketissa.
Rotumääritelmä
Kuvaus: FCI.n ryhmä 9 (alaryhmä 1)
Käyttötarkoitus: Seurakoira
Yleisvaikutelma: tarmokas, pieni matalaraajainen koira, jolla pitkä runsas, pehmeä ja mieluiten laineikas karvapeite. Liikkeet ovat nopeat ja joustavat.
Luonne: Poikkeuksellisen valppautensa ansiosta helppo kouluttaa varoittamaan vieraista.. Ystävällinen, iloinen ja rakastettava hurmuri, vilkas ja jopa hieman ilveilevä. Rakasta lapsia ja leikkii heidän kanssaan väsymättä.
Silmät: Melko suuret ja mantelinmuotoiset ja väriltään mahdollisimman tummanruskeat. Ystävällinen ilme. Silmäluomien reunat tulee olla tummanruskeasta mustaan.
Korvat: Melko korkealle kiinnittyneet, poskenmyötäisesti riippuvat ja hieman laskostuneet, mikä kohottaa niitä hieman. Korvat ovat pitkähapsuiset ja eivät liian teräväkärkiset, eivät kevyet eikä raskaat.
Kaula: keskipitkä ja rungon pituus hieman säkäkorkeutta suurempi.
Häntä: korkeaasentoinen, joko kärjestään kiertynyt tai mieluiten selän päälle kaartunut, pitkän silkkisen karvan peittämä.
Turkki: Peitinkarva hyvin pitkää ( 12-18cm ) ja voi muodostaa kiharaisia suortuvia.
Värit: useimmiten vaalea, joskus myös täysin musta tai eri värisin merkein .
Lievä nokisuus on sallittua.
Koko: Säkäkorkeus 23 - 27 cm , sallittu poikkeama +/- 2cm
Linkit
Havaneesien omat kotisivut osoitteessa www.bichonhavanais.fi , josta löytyy paljon tietoa rodusta sekä kasvattajista.
Teksti: Kirsti Koivu, Havannalaiset ry www.bichonhavanais.fi
Kuvat: Ulla Söderling.