Rotuesittely - Cirneco dell'Etna

 FC-luokitus Ryhmä 5

Cirneco dell'Etna (lausutaan tsirneko del etna) on alkukantainen sisilialainen metsästyskoira. Nykyisin cirnecoa pidetään vain seura- ja harrastuskoirana muualla kuin Italiassa, jossa sitä yhä käytetään villikaniinien metsästykseen.

Cirneco onkin mitä parhain seurakoira, sillä se on ystävällinen ja hyvin läheisyyttä rakastava ja hellyydenkipeä koira. Cirneco kuuluu Suomessa ja FCI-maissa ryhmään 5 (pystykorvat ja alkukantaiset tyypit). Siitä huolimatta cirnecon rotujärjestö on Suomen Vinttikoiraliitto.

Cirneco on Euroopan vanhimpia rotuja, useita tuhansia vuosia vanha. Cirneco kuuluu edelleenkin maailman harvinaisimpiin rotuihin. Rodulla on ns. avoin kantakirja, eli rotuun voidaan ottaa kotimaassaan Italiassa rekisteröimättömiä cirnecoita. Se mahdollistaa uusien geenien saamisen rotuun.

Rodun kotimaassa Italiassa rekisteröityjä cirnecoita on noin 1000 - 1500 kpl. Arvioidaan, että rekisteröimättömiä metsästykseen käytettäviä cirnecoita olisi saman verran kuin rekisteröityjäkin. USA:ssa on Italian jälkeen toisiksi eniten cirnecoita, yli 200 kpl.

Rotua on rekisteröity 224 kappaletta (2/2012) ja vuoden 2011 aikana uusia rekisteröintejä tehtiin 23 kappaletta. Ensimmäinen cirneco tuotiin Suomeen vuonna 1992 Sloveniasta ja ensimmäinen pentue Suomessa syntyi vuonna 1999.

Historia

Cirneco dell'etnan historia alkaa jo esihistorialliselta aikakaudelta. Cirneconnäköisiä korkokuvia on löydetty faaraoiden haudoista, mm. Luxorista ja Ben-Hassanista. Sisiliasta on myös löydetty 45 cm korkea luuranko, joka muistuttaa cirnecoa suuresti. Luuranko on paikallistettu vuoteen 1400 eKr.

Nykyisin kyseinen luuranko on nähtävissä Pigorini-museossa Roomassa. Myös vanhoista Sisiliasta löytyneistä kolikoista on löydetty cirnecoa esittäviä koiran kuvia. Kirjallista tietoa cirnecoista ei ole, mutta Aristoteles (384 - 322 eKr.) mainitsee välimerenkoirasta, jolla on teräväkärkiset korvat.

Varmaa tietoa ei ole siitä, miten cirneco päätyi Sisiliaan. Uusimmat tutkimukset ovat kuitenkin päätyneet siihen, että cirnecoa muistuttavia koiria on ollut Sisiliassa ainakin viimeisen 3000 vuoden aikana. Cirneco on voinut saapua Sisiliaan valloittajakansojen, kuten foinikialaisten mukana, joilla oli pystykorvaisia koiria. Myös muilla Välimeren saarilla tai rannikolla asuu cirneconnäköisiä koiria: Maltalla faaraokoirat, Baleaareilla ibizanpodencot, Etelä-Portugalissa portugalinpodengot ja Etelä-Espanjassa vielä tunnustamattomat andalusianpodencot.

Todennäköisesti kaikilla näillä on sama alkuperä, mutta ne ovat muovautuneet omiksi roduikseen omilla saarillaan. Italialainen kynologi Fiorenzo Fiorone onkin ehdottanut, että Sisiliaan tuodut koirat ovat muovautuneet omaksi populaatiokseen mm. isolaation takia. Koirat ovat lisääntyneet keskenään, jolloin koko on sisäsiitoksen avulla pienentynyt. Lisäksi mm. ruoan vähyys on vaikuttanut siihen, että vain pienimmät ja sitkeimmät yksilöt ovat säilyneet. Cirneco-nimen arvellaan olevan peräisin sanasta Kyrenaikòs, josta voidaan muodostaa sana Cyr(e)naecus. Nimi vääntyi lopulta Sisiliassa sanoihin Cirnecu, Cirniecu ja Cirnieccu.

Sisilialaiset käyttivät cirnecoita ensiksi temppeleiden vartijoina. Siitä cirnecolle on jäänyt pieni taipumus vahtia. Sisilian alkuperäiskansa piti rotua pyhänä. Sillä sanottiin olevan yliluonnollinen vaisto, "joka karkoitti kaikki jumalattomat ja varkaat, mutta uskovaiset se toivotti tervetulleiksi erittäin innokkaasti".

Myöhemmin cirnecot huomattiin oiviksi metsästyskoiriksi, ja ne metsästivät kaikenlaista riistaa. Pääriistana olivat kuitenkin Etnan rinteillä vilisevät kaniinit. Vuosituhansien aikana cirneco kehittyi vahvaksi ja kestäväksi roduksi. Ihminen muokkasi rodun ulkonäköä vain hyvin vähän; jalostukseen käytettiin yksilöitä, joilla oli hyvä metsästysvaisto.

FCI hyväksyi cirnecon rotumääritelmän vuonna 1940, sitä ennen cirnecoa pidettiin faaraokoirana.

Ulkonäkö

Cirneco on neliömäinen, tyylikäs, hoikkalinjainen, lyhytkarvainen ja pystykorvainen koira. Cirnecouroksen säkäkorkeus on 46 - 50 cm (2 cm:n poikeama sekä ylöspäin että alaspäin hyväksytään) ja nartun 42 - 46 cm (2 cm:n poikkeama alaspäin ja 4 cm:n poikkeama ylöspäin hyväksytään). Cirnecourokset painavat 10 - 12 kg ja nartut 8 - 10 kg.

Cirneco muistuttaa ulkonäöltään faaraokoiraa, mutta on sitä mm. pienempi ja rungoltaan neliömäisempi. Cirnecon yleisvaikutelman pitää olla kevytrakenteinen ja neliömäinen. Cirnecon selkälinjan kuuluu olla aina täysin suora säkästä lanteeseen.

Cirnecolla tulee olla lempeä ja rauhallinen ilme ja silmien tulee olla pieniltä vaikuttavat ja aina soikion muotoiset. Väriltään silmät ovat yleensä turkin väriset. Cirnecolla ei ole ollenkaan mustaa pigmenttiä ja niinpä sen kirsu onkin ihonvärinen. Korvat ovat pystyt (ne eivät saa olla hajallaan) ja korvien ruston kuuluu olla paksua. Cirnecon turkki on alusvillaton ja karva on melko lyhyttä ja sileää ja väriltään kellanruskeaa. Valkoista väriä sallitaan päässä, rinnassa, jaloissa, hännässä ja vatsassa.

Luonne

Luonteeltaan cirneco on hyvin iloinen, eloisa, leikkisä, ystävällinen ja seurallinen ja läheisyyden-haluinen koira. Pentuna se on erittäin vilkas ja vauhdikas, mutta aikuisena kotioloissa rauhallinen koira Cirnecolla on voimakas ja erittäin persoonallinen luonne, mutta luonteet ovat hyvin yksilöllisiä. Suurin osa suomalaisista cirnecoista on hyvin avoimia ja elämäniloisia hännänheiluttajia.

Jotkut yksilöt voivat olla hieman varautuneempia vieraita kohtaan ennen kuin tutustuvat, mutta silti ystävällisiä. Cirnecon lempipaikka on yleensä telkkaria katsellessa sohvalla kainalossa tai osittain sylissä ja lempinukkumapaikka omistajansa vieressä peiton alla, jos se sallitaan. Cirneco kiintyy voimakkaasti perheeseensä ja se sopii hyvin myös lapsiperheisiin, sillä se ystävällisenä koirana tulee hyvin toimeen kaikenikäisten kanssa.

Cirneco on kuitenkin kevytrakenteisuudestaan huolimatta melko voimakas koira, joten pienten lasten ulkoilutettava koira se ei ole. Yleensä cirnecot tulevat hyvin toimeen myös vieraiden koirien kanssa, urokset tosin eivät välttämättä pidä kaikista vieraista uroksista varsinkaan hihnassa ollessaan. Kissojen kanssa cirneco tulee yleensä myös hyvin toimeen, monessa cirnecoperheessä asustaa kissoja. Ulkona cirneco voi kuitenkin ajaa takaa vieraita kissoja.

Cirneco tarvitsee johdonmukaisen ja määrätietoisen, mutta lempeän peruskoulutuksen ja hyvän sosiaalistamisen pentuaikana. Cirnecon koulutuksessa on käytettävä rohkaisua, kehumista ja palkkiota pakottamisen tai väkivallan sijasta, ja huumorintajukin on tarpeen.

Cirneco on älykäs koira ja se oppii asiat nopeasti ja yleensä se myös rakastaa oppia uusia asioita. Cirneco ei kuitenkaan ole kaikkein miellyttämisehaluisempia rotuja, joten se ei aina välttämättä tottele oppimiaan asioita ensimmäisellä tai toisellakaan käskyllä varsinkaan ulkona, jos sitä ei huvita tai jos sitä ei ole sille itsellensä jotakin hyötyä - sisätiloissa tottelevaisuus on yleensä huomattavasti parempi. Namipalan avulla ahne cirneco yleensä tottelee mitä vain käskyä pikavauhtia! Cirnecolla on enemmän miellyttämisenhalua kuin monella vinttikoiralla ja huomattavasti enemmän kuin basenjilla.

Cirneco ei ole kaikkein helpoin rotu, mutta ei se ole mitenkään erityisen vaikeakaan. Aikuinen, asemansa laumassa tietävä ja hyvin pentuaikana sosiaalistettu ja peruskoulutettu cirneco on yleensä helppo koira ja sen kanssa eläminen on mukavaa.

Uroksen kanssa on nuorena ja varsinkin murrosiässä ehkä tehtävä enemmän töitä, mutta kun sen on saanut kasvatettua ja koulutettua aikuiseksi, voi sillä olla enemmän miellyttämisenhalua kuin nartulla. Nartut voivat olla itsenäisempiä ja ovelampia. Tämä on kuitenkin täysin yksilökohtaista.

Cirnecoilla on yleensä vahva metsästysvietti, joten vapaana cirnecoita kannattaa pitää vain turvallisella alueella, jossa autoteitä ei ole lähellä. Yleensä cirneco pitää näköyhteyden omistajaansa, mutta jos jänis tulee näköpiiriin, lähtee cirneco melko varmasti perään ja voi tällöin olla täysin kuuro omistajansa kutsuille.

Omakotitalossa asuja tarvitseekin aidatun pihan, jos haluaa pitää cirnecoaan huolettomasti valvomatta vapaana pihallaan. Cirnecolla on myös pieni taipumus vahtia; mm. ovikellon soidessa se saattaa haukkua ja voipa se omaa pihaansakin vartioida ja haukkua saapuvat vieraat ystävällisesti tervetulleiksi.

Cirnecon vahtimisvietti voi ilmetä myös ulkona hämärässä tai pimeässä siten, että cirneco voi varoittaa yhtäkkiä ilmestyvästä ihmisestä silloin, kun ihmisiä ei ole paljon liikkeellä. Yksinään cirneco on melko hiljainen koira, mutta leikkiessään toisen koiran kanssa se voi olla äänekäskin.

Kaupunkilaiskoiraksi ja kerrostalon asukiksi cirneco sopii oikein hyvin. Kaupungissa cirneco onkin kätevänkokoinen koira, sillä se mahtuu mm. yleisissä kulkuneuvoissa syliin ja sitä jaksaa hetken kantaa tarvittaessa, esimerkiksi rullaportaissa, mutta jalkoihin se ei jää.

Terveys ja hoito

Cirnecot ovat pitkäikäisiä ja hyvissä oloissa elävät lähemmäs 15 vuoden ikäisiksi. Rodun kotimaassa Italiassa ollaan sitä mieltä, että cirnecolla ei ole perinnöllisiä sairauksia. Toisaalta cirnecoita (esim. silmiä tai polvia) ei ole juuri tutkittu Italiassa eikä muissa maissa lukuun ottamatta Suomea. Tarkastuksissa on tullut esiin joitakin silmäsairauksia: PPM, PHTVL/PHPV ja kaksi tulkinnanvaraista PRA:ta, joista toinen on tutkittu tarkemmin ja osoittautui SARDSiksi, joka ei ole perinnöllistä. Myös muutama lieväasteinen patellaluksaatio on löytynyt.

Ruoka-aine- tai muita allergioita, herkkävatsaisuutta ja purentavikoja on tavattu joillakin cirnecoilla. Kivesvikaisuutta voi esiintyä uroksilla niin kuin muillakin roduilla. Yksittäisiä kilpirauhasen vajaatoimintaa, munuaisten vajaatoimintaa ja furunkuloosia sairastavia cirnecoita on tiedossa sekä yksi maksashunttitapaus. Cirnecon voi kuitenkin sanoa olevan rotu terveemmästä päästä. Rotuyhdistys suosittelee ennen cirnecon jalostukseen käyttöä silmien ja polvien tutkimista.

Cirneco on erittäin helppohoitoinen rotu. Cirnecolla ei ole lainkaan aluskarvaa ja karva ei ole rasvaista eikä piikikästä joka paikkaan tarttuvaa. Karvanlähtö on yleensä hyvin vähäistä, karvojen takia ei juuri imuroida tarvitse tai karvoja poistella vaatteista.

Cirnecon turkin hoidoksi riittää pesu tarpeen vaatiessa, ehkä muutaman kerran vuodessa, toki halutessaan voi pestä useamminkin. Cirnecon kynnet leikataan viikon tai kahden välein ja korvat putsataan tarvittaessa. Hampaiden pysymiseksi puhtaina on hyvä antaa joko oikeita raakoja luita ja/tai puruluita säännöllisesti. 

Liikuntaa cirneco tarvitsee kohtuullisesti. Ainakin yksi pidempi noin tunnin lenkki päivässä olisi hyvä tehdä ja pari lyhyempää. Ei cirneco kuitenkaan yleensä turhaudu, jos lenkit välillä jäävät lyhyiksi. Juoksemista cirneco rakastaa yli kaiken, se on erittäin nopea ja ketterä koira.

Cirneco nauttii myös kallioilla kiipeilemisestä, ja se pääseekin kiipeämään ketteryytensä ansiosta hyvinkin jyrkkää kalliota pitkin ylös. Vapaana juoksemista turvallisella alueella olisi hyvä tarjota cirnecolle ainakin muutaman kerran viikossa, sillä se on parasta liikuntaa cirnecolle. Suomen kylmässä säässä cirneco tarvitsee pakkasella lämpimän takin tai puvun, koska sillä ei ole lainkaan alusvillaa.

Juoksuaika cirneconartulla voi olla joko kaksi kertaa tai vain kerran vuodessa. Ensimmäinen juoksu tulee yleensä 8 - 24 kk:n iässä.

Harrastusmahdollisuudet

Cirnecon kanssa voi harrastaa näyttelyitä, vinttikoirien maasto- ja ratajuoksukilpailuja ja agilityä. Mikä estää harrastamasta cirnecon kanssa jotakin muutakin, esimerkiksi verijälkeä tai canicrossia eli koirajuoksua!

Teksti: Inka & Erja Luomanmäki

>> Lue myös hauva.comin tuoreet koirauutiset

>> Laatutuotteita edullisesti hauva.comin verkkokaupasta