Teksti: Vesikoirat ry:n rotuesite
Alkuperä
Espanjanvesikoiraa muistuttavia koiria on ollut Pyreneitten niemimaalla jo kauan, mutta koirien alkuperästä ei ole varmaa tietoa. Eri teorioiden mukaan espanjanvesikoira on kesyyntynyt Pohjanmeren rannikolla eläneestä villikoirasta, polveutunut Itä-Euroopan tasangoille tulleiden paimentolaiskansojen nyöriturkkisista koirista tai sen juuret juontavat Pohjois-Afrikan berberien kiharakarvaisiin metsästyskoiriin. Jotkut uskovat koirien tulleen Espanjan rannikolle vasta 1700- ja 1800- lukujen vaihteessa, jolloin merinolampaita kuljetettiin turkkilaisilla laivoilla mm. Australiaan.
Tehtävät
Espanjanvesikoiran alkuperäisinä tehtävinä on pidetty paimentamista ja laivakoirana toimimista. Köyhällä maaseudulla espanjanvesikoira on toiminut paimenena, pihavahtina, noutavana metsästyskoirana maalla ja vedessä, tavaroiden ja viestien viejänä sekä verrattomana seuralaisena.
Rodun kehitys
Vaikka esp.vesikoiria oli ollut Espanjassa vuosisatoja, niin kiinnostus rodun pelastamiseksi ja virallistamiseksi virisi vasta 1970-luvun puolivälissä. V. 1980 perustettiin rotuyhdistys, Acociación Española del Perro de Aguas Español, ja rodun ensiesiintyminen tapahtui Malagan koiranäyttelyssä toukokuussa 1981. Keväällä 1985 Madridissa järjestetetyssä kv. näyttelyssä rotu oli ensimmäistä kertaa virallisesti esillä ja FCI hyväksyi rodun myöhemmin samana vuonna. Esp.vesikoiria on edelleen mahdollisuus ottaa rotuun vuosittain Espanjassa järjestettävän erikoisnäyttelyn, Monográfican, yhteydessä. Rotuunoton ehtona on kahden erikoistuomarin puolto.
FCI:n kokouksessa Meksikossa v. 1999 esp.vesikoirille myönnettiin oikeus vastaanottaa cacib.
Rotukuvaus
Espanjanvesikoira kuuluu FCI:n roturyhmään 8: noutajat, ylösajavat ja vesikoirat. Rotumääritelmän mukaan esp.vesikoira on keskikokoinen (uros 44-50 cm/18-22 kg ja narttu 40-46cm/14-18 kg) paimenkoira ja noutaja sekä kalastajan apuri. Koiran lämmön ja kylmyyden sietokykyä, muistia, aisteja sekä sopeutumiskykyä että psyykkistä tasapainoa kuvataan erinomaisiksi. Luonne määritellään uskolliseksi, tottelevaiseksi, iloiseksi, uutteraksi, rohkeaksi ja erittäin oppivaiseksi. Piha- ja laivavahdin ominaisuudet ovat edelleen tallella: tarvittaessa koira hälyttää haukkumalla isäntäväen paikalle. Arkuus, aggressiivisuus ja kohtuuttoman suuri puolustushalu eivät kuulu rodun toivottuihin piirteisiin. Uusi rotumääritelmä syyskuulta 1999 rajaa turkin (näyttely-)pituudeksi 3-12 cm Suoraksi vedettynä 15 cm. Turkin on lyhyenä muodostettava villavaa kiharaa ja pitkänä nyöriä. Yleensä turkki leikataan tai keritään 1-2 kertaa vuodessa. Hyväksyttävät värit ovat yksivärinen valkoinen, ruskea ja musta kaikissa sävyissään sekä kaksivärinen valkoisen kanssa. Pigmentti ja silmien väri on suhteessa turkin väriin.
Rodun terveydentila
Espanjanvesikoira on perusterve rotu. Lonkkadysplasiaa esiintyy jonkin verran, mutta kevyestä rakenteesta johtuen vaikeakaan dysplasia ei oireile. Yksittäinen SA-tapaus todettiin vuoden vaihteessa 2000 Suomessa, muita tapauksia ei ole ilmennyt Suomessa tai muualla maailmassa. Jalostusyksilöiden suositellaan olevan lonkkanivelkuvattuja ja silmätutkittuja sekä luonteeltaan tasapainoisia.
Nykypäivän perro
Nykyään lähes kaikki espanjanvesikoirat ovat seura- ja harrastuskoiria. Espanjassakin enää pieni osa koirista toimii perinteisissä työtehtävissä. Rodun monipuolisuus on kuitenkin taannut niille uuden tulevaisuuden. Espanjassa koiria on menestyksellisesti koulutettu huume-, pommi- ja pelastuskoiriksi. Suomessa koirat viihtyvät niin agilitykentällä, jälkimetsässä ja näyttelykehässä kuin leikkikaverina lastenhuoneessa tai reippaana lenkkikaverina. Rodun alkuperäisistä käyttöominasuuksista johtuen esp.vesikoira saattaa olla paljon toimintaa vaativa, herkkä haukkumaan (vahtikoira), voimakkaasti metsästys- (noutava metsästyskoira) tai paimennusviettinen (paimenkoira).