|
|
|||||||||
 |
|
||||||||
|
Nuori Keskiaasianpaimenkoiranarttu, Svarzekoks Liljankukka, Sissi Om. Sanna Alanko |
|||||||||
Historia
Keskiaasianpaimenkoira on erittäin vanha rotu, ensimmäiset tiedot siitä löytyvät jo yli 4000 vuoden takaa. Sen alkuperämaa on Venäjä ja se on kehitetty paimenten avuksi vartioimaan karjaa.Veden puute, ruuan niukkuus ja erittäin vaihteleva säätilanne sanelivat ankarat ehdot rodun kehittymiselle. Olosuhteista huolimatta koirien täytyi olla tehokkaita ja työkykyisiä ympäri vuorokauden. Kun pennut syntyivät, niistä jätettiin eloon vain parhaat. Loput ratkaisikin luonto; se joka ei selviytynyt, karsiutui pois.
Ulkonäkö
Keskiaasianpaimenkoira on tavallista isompi rotu. Se on karkeatekoinen ja vahvarakenteinen. Muodoltaan keskiaasianpaimenkoira on hieman pitkänomainen. Urokset ovat enemmän suorakaiteen muotoisia kuin nartut. Iho on paksu ja "irtonaisen tuntuinen". Pää on masiivinen ja leveä. Korkeutta on nartuilla vähintään 60 cm ja uroksilla 65cm. Sallittuja värejä ovat puhtaat värit aina valkoisesta mustaan, läiskikkäästä juovikkaaseen.
Luonne
Keskiaasianpaimenkoira on erittäin itsenäinen ja itsetoimiva koira ja nimenomaan vartiokoira. Se ei sovellu pidettäväksi kerrostalossa ja vaatii omistajaltaan paljon. Normaalisti se on hyvin rauhallinen ja tasapainoinen, mutta vaaran ilmetessä se pystyy hetkessä muuttamaan käyttäytymistään. Perheessä koira varmasti kokeilee asemaansa eikä dominanssitaisteluiltakaan voi välttyä. Siksi on tärkeää, että heti alusta alkaen laumanjohtajanroolissa on ihminen eikä koira. Toisaalta se, joka voittaa
tämän koiran luottamuksen puolelleen ja pääsee rodun "juurille" asti, pysyy
aina uskollisena tälle rodulle.
Terveys
Keskiaasianpaimenkoira on verrattain terve rotu. Isojen koirien tapaan sillä toki voi helposti ilmetä kasvuhäiriöitä ja lonkkavikaa.
Muuta
Suomessa keskiaasianpaimenkoira kuuluu palveluskoirarotuihin.
Teksti: Sanna Alanko