Nuori epilepsiaa sairastava poika saa pian avukseen koiran. Chigagossa koulutetut epilepsia-koirat varoittavat haukkumalla lähestyvää kohtausta sekä suojelevat potilasta kohtauksen tultua.
Kahdeksanvuotias poika saa tänä kesänä kultaisennoutajan kaverikseen.
Poika saa useimmiten epilepsiakohtauksensa nukkuessaan, ja pojan äiti käy jatkuvasti tarkistamassa tilannetta läpi yön. Koiran uskotaan nyt herättävän perheen kun kohtaus tulee.
Koiran koulutuksesta on vastannut Canine Assistants –järjestö. Kyseinen järjestö on kouluttanut noin tuhat koiraa vuodesta 1991 perustamisestaan asti erilaisiin palvelutehtäviin. Silti jonotuslistalla on apuria odottamassa tälläkin hetkellä yli tuhat ihmistä.
Helsingin Sanomien mukaan eläinlääkäreiden valvonta on pääosin asiakaskantelujen varassa. Syynä vähäiseen kanteluun uskotaan olevan pitkät käsittelyajat. Käsittely saattaa kestää jopa yli vuoden. Erillinen eläinlääkintävahinkojen arviolautakunta ratkoo kiistatapauksia noin 20-30 vuodessa. Tällä hetkellä on jopa sellaisiakin tapauksia, jotka on jätetty kolme vuotta sitten. Etelä-Suomen lääninhallituksessa on tällä hetkellä kymmenkunta kiistaa käsiteltävänä.
Kaikki kantelut eivät ole hoitovirheitä, vaan joukossa on myös jopa koppavaa eläinlääkärin käytöstä.
TOKOn edustusjoukkue 2008 on valittu. Tottelevaisuuskokeen eli TOKOn Suomen edustusjoukkueessa on kuusi kilpailijaa ja kaksi varakoiraa. Joukkue edustaa Suomea Tukholmassa 3.-6.7.2008 pidettävissä maailmanmestaruuskilpailuissa ja Vantaalla Energia Areenalla 21.–23.11.2008 järjestettävissä Pohjoismaiden mestaruuskilpailuissa.
TOKOn edustusjoukkueeseen valitut henkilöt:
Christa Enqvist ja bordercollie Tending Vigor
Päivi Lamminen ja bordercollie Cabaroo Flamin Flamenco
Elina Niemi ja bordercollie Tending Bluey
Jessica Svanljung ja bordercollie Tending Charmer
Satu Taskinen ja bordercollie Tending White Warlock
Leena Välimäki ja bordercollie Tending Blackie
Varakoirat:
1. Kati Mäntyniemi ja bordercollie Tending White Wicca
2. Katariina Hepola ja mittelspitz Cadinan Best Boy
Joukkueenjohtajana toimii Piritta Pärssinen.
Karkulainen teki huikean kotiinpaluun Nevadassa. Kaksivuotias siperianhusky lähti karkuteille Nevadassa ulkoilulenkillä. Koira ja isäntä olivat ulkoilemassa noin 120 kilometrin päässä kotoaan Nevadan autiomaassa. Koira lähti omille teilleen, eikä palannut isäntänsä luokse kuten normaalisti.
Reilun viikon kuluttua koira kuitenkin ilmestyi kotikaupunkiin matkattuaan Nevadan suurimman autiomaan halki ja ylittäen Nevadan kaksi korkeinta vuorta. Kotimatkaa koiralle kertyi noin 130 kilometriä.
Koonnut: Kauko Niemi
On se kyllä kummaa miten
On se kyllä kummaa miten koiria pystytään kouluttamaan tuolla tavalla,vaikka pystyyhän niitä kouluttaa melkeen mihin vaan.
Kyllä se on hienoa,että tuommosia kouluttajia on ympäri maailmaa,jotta saadaan ihmisille apua((::
Epilepsiaa myös monilla koiraroduilla
Useilla koiraroduillahan on myös runsaasti epilepsiaa, kuten boksereilla ja suomenpystykorvallakin.
Syynä niiden suppea geeniperimä, joko rodun kantayksilöiden suppean määrän vuoksi tai ihmisen harjoittaman rodun"jalostuksen" karsittua niiden geeniperimän laajuutta, jolloi niissä on lähisukulaisten kesken tehty sisäsiittoinen lisääntyminen aiheuttanut vaivoja, joita koirissa ei luonnollisemman valinnan kautta juurikaan olisi - kyseiset yksilöt olisivat karsiutuneet pois jatkamasta sukua.
Noille epileptisille koiraroduille on ainoa vaihtoehto yrittää löytää niistä kantoja, joilla kyseistä perimää ei olisi ja rajoittaa niiden lisääntymistä näiden kantojen osalta vielä keskenään sukulaisuussuhteissa etäisiin yksilöihin.
Ongelmana tosin on se jos koko rotu pohjautuu vain muutamaan kantayksilöön, mikä usein on tilanne. Siellä saattaa olla esim. vain kuusi lähisukulaista kantayksilöä, joiden keskinäisen lisääntymisen kautta, linjasiitoksillakin koko rotu on jatkunut - ja linjasiitoksesta (eli esim. että on yritetty vuorotella noista alkuperäisestä 6 yksilöstä kolmen parin keskinäistä ristiin lisääntymistä) huolimatta suppean geeniperimän ongelmat kasautuvat aikojen saatossa väistämättä.
Vähän sama tilanne on tuossa suhteessa myös pienen alueen roduissa, kuten suomenpystykorvalla, jonka geeniperimäkin on ilmeisesti hyvin suppea ja kaventunut vielä aikojen saatossa, vaikka kyseinen rotu muuten ulkoisesti onkin terverakenteisemman oloinen moniin muihin koirarotuihin verrattuna. Mutta sillä esiintyy runsaasti epilepsiaa, jota rikkaamman geeniperimän ja luonnonvalinnan kautta ei eläimillä olisi.
Noita kapean geeniperimän rotuja, sikäli kuin niistä riittävän tervettä ainesta vielä löytyy, ovat asiantuntijat ehdottaneet tervehdytettäviksi rotujen välisellä ristisiitoksella, jopa ihan vain muutaman lähityyppisen koiraryhmän kesken. Eli että esim. kaikki metsästysvaistoiset, nykyisellään ongelmaiset pystykorvat saisivat lisääntyä kesekenään ja niistä valittaisiin sitten terverakenteisia ja -vaistoisia yksilöitä jatkojalostukseen, kuitenkin myös väljässä ulkonäkökirjossa, eikä epäterveellä koiranöyttelyiden suppeaa ja vain esteettistä ulkonäköä suosivilla rajoilla, jotka kaventavat geeniperimän monipuolisuutta.