Rotuesittely: Labradorinnoutaja
FCI-luokitus ryhmä 8
Historia
Labradorinnoutaja on peräisin Newfoundlandin saarelta. Sitä on tavattu 1700-1800-luvuilla myös Kanadan itärannikolla, jossa se toimi kalastajien apuna. Näitä koiria siirtyi kalastajien mukana Englantiin, jossa niitä alettiin risteyttämään lintukoiriin ja joihinkin muihin rotuihin. Tuloksena oli voimakkaan noutotaipumuksen omaava vahva koira, jolla on säyseä luonne ja halu auttaa ja työskennellä ihmisen apuna. Labradorinnoutaja hyväksyttiin viralliseksi roduksi 1903.
Suomessa Labradorinnoutaja on yksi suosituimmista koiraroduista.Sitä on rekisteröity 43568 kappaletta (8/2010) ja uusia rekisteröintejä tehtiin vuoden 2009 aikana 1590.
Luonne
Labradorinnoutaja on ystävällinen, miellyttämisenhaluinen, nopea ja älykäs, minkä vuoksi se on useimmiten helppo kouluttaa. Labradorinnoutajakin vaatii kuitenkin määrätietoisen koulutuksen, sillä sekin osaa ottaa roolin perheen johtajana jos se sille suodaan.
Sitä käytetäänkin laajasti eri tehtävissä, esimerkiksi metsästyskoirana, palveluskoirana, opaskoirana, huumekoirana ja pelastuskoirana. Rotu on hyvä seura- ja perhekoira tasapainoisen luonteensa ansiosta. Se vaatii paljon ihmisen seuraa ja pitkästyy yksin ollessaan.
Onnellisimmillaan labradorinnoutaja on saadessaan tehdä sille tarkoitettua työtä eli pienriistan talteenottoa sekä maalta että vedestä.
Ulkonäkö
Vankkarakenteinen ja tiivisrunkoinen koira. Kallo on leveä ja otsapenger selvä. Puhdaslinjainen. Leuat keskipitkät, voimakkaat, eivät suipot. Kirsu leveä, sieraimet suuret. Keskikokoiset ruskeat tai pähkinänväriset silmät. Päänmyötäiset korvat, jotka sijaitsevat melko takana. Purenta on leikkaava.
Rintakehä leveä ja syvä. Hyvin kaareutuneet kylkiluut. Suora selkälinja. Pyöreät ja tiiviit käpälät. Nk. saukonhäntä; tyvestä hyvin paksu, hännänpäätä kohti suipponeva, keskipitkä. Ei hapsuinen, vaan kauttaaltaan lyhyen, tiheän ja tiiviin karvan peittämä, mikä antaa sille pyöreähkön vaikutelman. Koira saa kantaa häntäänsä korkeallakin, mutta häntä ei saisi kiertyä selän ylle.
Turkki ja väritys
Lyhyt, tiheä, melko karkeantuntuinen karva, ei laineita eikä hapsuja. Aluskarva on vedenpitävä. Kokonaan musta, suklaan- tai maksanruskea tai keltainen. Keltainen väri vaihtelee ketunpunaisesta kermanvaaleaan. Pieni valkoinen täplä rinnassa sallitaan.
Labradorinnoutajan ihannekorkeus uroksella 56-57 cm, nartulla 54-56 cm
Koosteen lähteinä on käytetty:
Suomalainen rotumääritelmä
Rotujärjestön julkaisemat tiedot
Wikipedian julkaisemat tiedot rodusta
KoiraNet jalostustietokanta
Kansainväliset rotu- ja kasvattajasivustot
>> Lue myös hauva.comin tuoreet koirauutiset
>> Laatutuotteita edullisesti hauva.comin verkkokaupasta
- Sivu avattu 25064 kertaa
- Lähetä tämä sivu kaverillesi
paino
osaako kukaan sanoa minkä verran 1v4kk uroslabbiksen pitäisi painaa? säkä erittäin epätarkalla mittausmenetelmällä saatiin 55cm..
Labbis
Labradorinnoutaja tulee kyllä olemaan minun seuraava koirarotu :)
Myö otettiin
Myö otettiin "löytöeläinkodista" 2 vuotias labbis n vuosi takaperin. Me ollaan nyt herran kolmas koti. Hän on hyvä esimerkki siitä kun peruskoulutus on jäänyt totaalisen tekemättä.. opeteltiin hihnassa kävelyt yms alusta alkaen. Edelleenkään ei osaa käyttäytyä: hyppii, "näykkii" ja komennettaessa saa kilarin. Kahdestaan ollessa ja kunnolla lenkitettynä suht nätisti. kokee kait olevansa perheen pomo;) kiltti ja fiksu luonne näkyy silti selvästi, kertaakaan ei ole tahallisesti miuta satuttanut.
Sääli vaan näitä koiria kun joutuvat kodista kotiin, koska eka omistaja ei ole jaksanut koulutella.
onko kellään minkäänlaista
onko kellään minkäänlaista hajua paljonko labbis keskimäärin maksaa?
Labbis maksaa..
..siis labradorinnoutajat niinkuin monetkin koirat maksavat paljon. Voi vaihdella 300-1000€. Koirat ei ole mitään halpoja lemmikkejä.Jokaisella rodulla on oma summa joka pitää maksaa. Koirat, esim. lappikset ovat rotukoiria joten hyvin arvokkaita. Riippuu myös onko koira täysikasvuinen vai pentu.
Koiraa hankkimassa...
Jo monta vuotta olen haaveillut pienestä pörröisestä koiranpennusta ja kohta olisi jo sopiva aika =)
Lapset ovat jo niin omatoimisia, että aikaa riittää loistavasti koiran kouluttamiseen.
Tosiasia on, että ensimmäinen omakouluttama koirahan sieltä olisi tulossa. Eri rotuisien koirien kanssa aina bertsusta aina tuonne papillon rotuun asti tekemisissä, oma hauvavauva on vieläkin tuolla jossain...
Koirarodun päätämisen ISONA pointtina olisi lapsiystävällisyys, helppokoulutettavuus sekä tietysti lempeys. Töitä jos saan, tulee kysymykseen myös kotona olo kerrostalossa yksin.
Kavereiden mielipiteet menevät 50% - 50% Labbiksen ja kultsin välillä.
PS: Onko kirjastossa jotain hyvää koirankoulutukseen liittyää kirjaa, joka oikeasti puhuukin asiaa. Kävin katsomassa ja menin vain sekaisin, kun kirjat riitelivät keskenään asioiden kanssa.
LAbbiksesta..
Kuinka paljon labbis tarvitsee liikuntaa?
Ja päärjääkö se yksin noin 6 tuntia?
:D
no, paljon se sitä
no, paljon se sitä liikuntaa tarvii, jos joudut sen jättämään 6 tunniksi yksin kotiin.. meinaan ettet kotiin tullessas löydä uusin sisustettua paikkaa..
____________________________________________________________
nallelaakson aapeli 22/4/2007
Labbis on mainio seurakoira
Nyt kolmekymppisenä muistelen kaiholla lapsuus- ja teinivuosia, jolloin helsinkiläisperheessämme oli peräjälkeen kaksi kauniin mustaa labbista, ensin naaras ja sitten uros.
Hyvin pysyivät koirat tyytyväisinä vaikkei elämään kuulunut metsästystä, mitä nyt pallonhakuleikkejä pihanurmikolla, ajoittaista juoksulenkillä käyntiä, kesällä mökkeilyä ja järvessä uintia.
Kerrostaloasunnossa hauskimpia leikkejä oli makupalan etsintä, jossa koira sai samalla opetella "paikka" -komennossa pysymistä toisessa huoneessa, kunnes makupala (esim. juusto- tai makkaraviilu) oli piilotettu olohuoneeseen. Sitten "tänne" -komennolla etsintä käyntiin ja kannustusta "missä nami" -huudoin sekä suurin kehuin ja rapsutuksin, kun herkku löytyi. Sama etsintäleikki toimi myös menemällä itse piiloon. Nämä leikit tuntuivat sopivan hyvin labbiksen noutamis- ja auttamishaluun.
Erittäin lapsiystävällinen rotu, aina ystävällinen muille ihmisille, ja vain pari pakollista haukahdusta ovikellon soidessa ja sitten uteliaan iloisesti ovelle häntää heiluttamaan... Ilo oli tulla koulusta kotiin tällaisella vastaanotolla.
Allekirjoitan
Allekirjoitan ehdottomasti!
Omani sain pitää melkein 10 vuotta ennen kuin tassuongelmat veivät voiton. Tärkeää on siis katsoa pentua ottaessa vähän niitä sukupuita ja ottaa mieluummin pieni tai keskikokeinen kuin pentueen suurin. Onneksi lääketiede kehittyy koko ajan.
Labbis on upea perhekoira ja sen voi ottaa aina mukaan minne sitten onkaan menossa :)
Labbis vai kultsu??
Eli mitkä ovat kyseisten rotujen keskeisimmät erot? Olen harkitsemassa toista näistä roduista mutta kumman sitä valitsisi...
Labbis ehdottomasti. Meillä
Labbis ehdottomasti. Meillä ollut ja oli tosi seurallinen ja helppohoitoinen. Aivan ihana sesse. :)
Labbis ehdottomasti. Meillä
Labbis ehdottomasti. Meillä ollut ja oli tosi seurallinen ja helppohoitoinen. Aivan ihana sesse. :)
Kyllä labbison
Kyllä labbison seurallisempi sillä se on seurakoira.ja seura koirilla on suuri miellyttämisen halu.Mutta tietenkin se kaikki johtuu koiran luonteesta.jotkin vain ovat seurallisempia kuin toiset.
Labbis
Labbis ei ole mikään seurakoira vaan noutava lintukoira.
LABBIS EI MUKA SEURAKOIRA!?
Labradorinnoutaja on myös seurakoira siinä missä metsästys/jäljestys/lintukoira!!!! Meillä on kaksi Labradoria ja hyvin sosiaalisia molemmat. ihan täysin seurakoiria kotona. Mutta työkoirinakin todella taitavia ja hyviä. Labbis tarvitsee paljon liikuntaa ja pärjää sen 6 h AIKUISENA kotona yksin. Pentuna se voi olla vaikeata. Labbikset meillä pentuina aidattiin erilliselle alueelle sisälle kun kaikki oli töissä / koulussa. labbiksilla on kauhea eroahdistus omistajistaan ja joillakin sitä täytyy lääkitä. kun eroahdistusta tulee, meillä eka pentu teki kyprokki seinään kuopan, tapetit repi, koristelistat yms. Eli pentuna toisaalta pystyy olemaan 6 h yksin kotona jos on sellaisessa paikassa missä ei ole mitään mitä se voisi rikkoa. Ja tietenkin laittaa koiralle radio tai joku päälle niin se aina auttaa asiaa! ;) mutta tosiaan ei kukaan voi väittää ettei labbikset ole seurakoiria! NIITÄ NE JUST OVAT!
Labradoria on kahden
Labradoria on kahden mallista. On näitä seurakoiria, ns. näyttelylinjaisia, käytetään justiinsa seurakoirana ja sitten on metsästyslinjaisia joita taas käytetään esim. lintukoirana. Että näin.
Nykyään
labradorin noutaja on yleensä seurakoira, mutta sitä on käytetty noutavana lintukoirana ja käytetään nykyäänkin. Sitä on ihan turha kieltää. Labradorit sopeutuvat mitä parhaiten seurakoiriksi, mutta niiden alkuperäinen tehtävä on ollut vedestä noutava lintukoira, joka hakee vedestä esim. omistajan ampuman linnun.
Labradorinnoutaja on myös
Labradorinnoutaja on myös seurakoira siinä missä metsästys/jäljestys/lintukoira!!!! Meillä on kaksi Labradoria ja hyvin sosiaalisia molemmat. ihan täysin seurakoiria kotona. Mutta työkoirinakin todella taitavia ja hyviä. Labbis tarvitsee paljon liikuntaa ja pärjää sen 6 h AIKUISENA kotona yksin. Pentuna se voi olla vaikeata. Labbikset meillä pentuina aidattiin erilliselle alueelle sisälle kun kaikki oli töissä / koulussa. labbiksilla on kauhea eroahdistus omistajistaan ja joillakin sitä täytyy lääkitä. kun eroahdistusta tulee, meillä eka pentu teki kyprokki seinään kuopan, tapetit repi, koristelistat yms. Eli pentuna toisaalta pystyy olemaan 6 h yksin kotona jos on sellaisessa paikassa missä ei ole mitään mitä se voisi rikkoa. Ja tietenkin laittaa koiralle radio tai joku päälle niin se aina auttaa asiaa! ;) mutta tosiaan ei kukaan voi väittää ettei labbikset ole seurakoiria! NIITÄ NE JUST OVAT!
haistappa paska. terveisin
haistappa paska. terveisin 13-vuotiaan labbiksen omistajaperhe (koiraa otettaessa lapset olivat 3- ja 6-vuotiaita)
Asiallista kieltä - kiitos!
Näillä sivuilla on tarkoitus kommentoida sivistyneesti koiramaailman asioita. Ja siihen kuuluu asiallinen kielenkäyttö ilman toisten solvaamista. Jokaisen asian pystyy tässä maailmassa ilmaisemaan toista kunnioittaen.
Kauko Niemi
Ehdottomasti labbis!!!
Ehdottomasti labbis!!!
labbbis kannaattaaa
labbis sen takia, koska sitä on helpompi hoitaa,koska kultsil on pitkät karvat niin ne laahaa kaikkialle mudassa. ja jos multa kysytää nii labbis on seurallisempi ja kiltimpi...
Tuota, labbista on kyllä
Tuota, labbista on kyllä helpompi hoitaa, mutta kyllä kultis on paljon seurallisempi. Itse ottaisin kultin, jos saisin valita
labbis on kyllä seurallisempi
labbis on kyllä seurallisempi kuin kultsi sano mun sanoneen vaikka ihania rotujahan molammat kyllä on itse valitsisin labbiksen ja niin minä parin vuoden päästä varmaan hankinki...
Ei oo kyllä labbis
Ei oo kyllä labbis kiltimpi, kyllä kultaisilla noutajilla on vahvempi miellyttämisenhalu. Mutta tosiaan pitkäkarvaisuuden takia vaatii vähän enemmän hoitoa. Yhtä kaikki, molemmat aivan ihania rotuja ja mahtavia sosiaalisia seurakoiria.
haukkuminen
Voi olla, että kultsi haukkuu enemmän. Kultsi purrut tai hyökännyt tilastojen mukaan useammin ihmisen päälle, mistä sitten johtuukin. Aggressivisuuspisteet olivat esillä vuoden 2007 tai 2008 Koiramme-lehdessä, jossa oli iso (kansikuva-) juttu aiheesta.
labradori vain osaavaan kotiin
Labradorilla on miellyttämishalua, jos ihminen on lauman pomo. Kuitenkin valtaan päässyt labradori on kaikkea muuta kuin helppo koira. Koira vaatii hyvän ja osaavan peruskoulutuksen (kuten mielellään tietysti kaikki koirat).
Sinänsä aivan ihana koira! Sopii perheeseen kuin perheeseen, jos on oikein kasvatettu. Vaatii kuitenkin runsaasti aktiviteetteja ja pään vaivaa. Joku pienempi rotu on mielestäni parempi ihan vain seurakoiraksi.
Labbis talossa!!
Labbis on todella vahva koira, jolle ei kyllä ryppyillä, jos se päästetään perheen pääksi. Sen pentuikä voi kestää jopa 4 vuotta. Eli voit joutua kestämään vahvan koiran pentumaista käytöstä jopa 4 vuotta hyppimisineen ja haukumisineen. Siksi labbis tarvitsee hyvän ja johdonmukaisen koulutuksen. Meidän neiti täyttää kohta 2 vuotta ja tekemistä riittää! Mutta kyllä se kaiken ajan ja rahan korvaa, kun on vierellä uskollinen, viisas ja kaikkensa omistajalleen antava koira! <3
Oletteko muuten muut huomanneet, että kun olette lenkillä koiranne kanssa, ja se haistelee intensiivisesti jotain, niin se on kotiin tultaessa paljon väsyneempi, kuin ehkä jos olisitte käyneet vain kävelyllä ilman mitään sen kummempia haisteluita? Luin jostain että 10 minuutin intensiivinen haistelu (että oikein kuulee kun sen nenä käy NUUH NUUH)vastaa tunnin (vai puolentunnin) kävelyä! (??)
Kirjoita uusi kommentti