Kansankielinen nimi: Labradori
Historia
Labradorinnoutaja on peräisin Newfoundlandin saarelta. Sitä on tavattu 1700-1800-luvuilla myös Kanadan itärannikolla, jossa se toimi kalastajien apuna. Näitä koiria siirtyi kalastajien mukana Englantiin, jossa niitä alettiin risteyttämään lintukoiriin ja joihinkin muihin rotuihin. Tuloksena oli voimakkaan noutotaipumuksen omaava vahva koira, jolla on säyseä luonne ja halu auttaa ja työskennellä ihmisen apuna. Labradorinnoutaja hyväksyttiin viralliseksi roduksi 1903.
Suomessa Labradorinnoutaja on suosittu koirarotu niin työkoirana kuin perhekoiranakin. Ystävällisen ja lapsirakkaan luonteensa puolesta se sopii niin lapsiperheisiin kuin palvelualttiudensa takia opaskoiraksi, poliisikoiraksi tai huume- ja pommikoiraksi.
Ulkonäkö
Vankkarakenteinen ja tiivisrunkoinen koira. Kallo on leveä ja otsapenger selvä. Puhdaslinjainen. Leuat keskipitkät, voimakkaat, eivät suipot. Kirsu leveä, sieraimet suuret. Keskikokoiset ruskeat tai pähkinänväriset silmät. Päänmyötäiset korvat, jotka sijaitsevat melko takana. Purenta on leikkaava.
Rintakehä leveä ja syvä. Hyvin kaareutuneet kylkiluut. Suora selkälinja. Pyöreät ja tiiviit käpälät. Nk. saukonhäntä; tyvestä hyvin paksu, hännänpäätä kohti suipponeva, keskipitkä. Ei hapsuinen, vaan kauttaaltaan lyhyen, tiheän ja tiiviin karvan peittämä, mikä antaa sille pyöreähkön vaikutelman. Koira saa kantaa häntäänsä korkeallakin, mutta häntä ei saisi kiertyä selän ylle.
Lyhyt, tiheä, melko karkeantuntuinen karva, ei laineita eikä hapsuja. Aluskarva on vedenpitävä. Kokonaan musta, suklaan- tai maksanruskea tai keltainen. Keltainen väri vaihtelee ketunpunaisesta kermanvaaleaan. Pieni valkoinen täplä rinnassa sallitaan.
Labradorinnoutajan ihannekorkeus usoksella 56-57 cm, nartulla 54-56 cm
Kuvassa: Opaskoira Gilda