|
|
||||||||
|
|
|||||||
Yleistä
Leonberginkoira on suurikokoinen saksalainen seura-, perhe- ja vahtikoira.
Luonne
Leonberginkoira ei ole arka eikä aggressiivinen. Se on itsevarma, rauhallinen ja peloton. Oppivainen ja huomiokykyinen. Keskimääräinen tempperamentti (mm. leikkimishalu). Tottelevainen joskin jossain määrin itsepäinen ja vaikea kouluttaa. Vahtii omaa aluettaan. Tulee yleensä hyvin toimeen lasten kanssa. Koska leonberginkoira on herkkä, lempeä ja ystävällinen mutta toisaalta toimelias ja voimakastahtoinen, tarvitset paljon kärsivällisyyttä sen kasvattamisessa.
Ulkonäkö
Leonberginkoira on hyvin suuri, voimakas ja lihaksikas, mutta silti tyylikäs koira. Sille on tunnusomaista tasapainoinen ruumiinrakenne. Erityisesti uros on mahtava ja voimakas. Uroksen säkäkorkeus on 72-80 cm, nartun 65-75 cm. Runko on säkäkorkeutta jonkin verran pidempi. Pää mieluummin pitkänomainen kuin lyhyt, leveyttään korkeampi. Kuono ja kallo yhtä pitkät. Päässä ei ryppyjä. Kallo hiukan kupera, ei takaosastaan oleellisesti leveämpi kuin silmien kohdalta. Otsapenger selvä, mutta ei liioiteltu. Kuononselkä leveä, vähän kupera. Huulet tiiviit väriltään mustat. Kirsu musta. Säännöllinen. tasainen ja täydellinen leikkaava purenta, tasapurenta sallittu. Silmät ruskeat, soikeat, luomet eivät roiku. Korvat korkealle kiinnittyneet, riippuvat, melko isot ja paksut. Kaula pitkähkö, kaareva, ei löysää kaulanahkaa. Säkä korostunut. Selkä suora ja leveä. Lantio melko pitkä. Rintakehä syvä ja leveä. Raajaluusto huomattavan vahva. Käpälät tiiviit, melkein pyöreät. Kulmaukset voimakkaat. Liikunta pitkällä askeleella ja hyvällä takaraajojen työnnöllä.
Väritys ja karva
Karvapeite puolipehmeästä karheaan, runsas, pitkä ja rungonmyötäinen, ei jakauksella. Peitinkarva suoraa, kevyesti laineikas sallittu. Raajoissa runsaat hapsut. Runsaasti pohjavillaa. Väriltään leijonankeltainen, punainen tai punaruskea. Musta maski. Mustat karvankärjet ovat sallittuja, mutta yleisvaikutelma ei saa olla musta. Turkki vaatii säännöllistä huolellista harjausta pysyäkseen kunnossa.
Terveys
Leonberginkoiralla esiintyy mm. seuraavia perinnöllisiä sairauksia ja vikoja:
lonkkanivelen kasvuhäiriö HD eli nk. lonkkavika
osteokondroosi OD eli kyynärnivelen kasvuhäiriö
perinnöllinen harmaakaihi HC
kivesvika
purentavika (ala- tai yläpurenta)
'Käyttäjän näkemyksiä'
Parhaimmillaan leonberginkoira on suuri koira, joka tuntee kokonsa ja voimansa. Se on rauhallinen ja arvokkaasti käyttäytyvä. Mutta iloaan se kyllä ilmaisee haukkumalla hyppimällä ja juoksentelemalla, jolloin se voi kokonsa takia tahtomattaan aiheuttaa vahinkoa joko ihmisille tai ympäristölle. Leonberginkoira on peloton mutta ei aggressiivinen. Nykyään tosin valitettavasti tapaa melko usein sekä arkoja että aggressiivisia leonberginkoiria. Näitä piirteitä ei tule olla, ne ovat ehdottoman epätoivottuja. Pennun ostajan tulee muistaa ja tietää, että emä opettaa pennuilleen reagointitavat, joten aran emän pennuista tulee helposti arkoja ja aggressiivisesti käyttäytyvä emä opettaa pennuilleen hyökkäävän käytösmallin. Koska pienestä leonberginkoiran pennusta kasvaa suuri koira todella nopeasti on tapakasvatukseen ja nk. sosiaalistamiseen (=koira otetaan mukaan kaikkialle minne vain mahdollista ja näin totutetaan erilaisiin tilanteisiin) kiinnitettävä huomiota alusta asti. On huomattavasti helpompaa opettaa talon tavat pienelle pennulle kuin yrittää saada 50-70 kiloista täysikasvuista koiraa ruotuun. Hyvin kasvatetusta leonberginkoirasta saat ystävän vailla veraa, joten työ ja kärsivällisyys palkitaan.