Kansankielinen rotunimi
Nahka, nahkacollie.
Historia
Vuonna 1800 kuvanveistäjä Thomas Bewick teki paimenaiheisen kuvanveistoksen, jonka kaksi koiraa kuvasivat epäilemättä pitkä-ja lyhytkarvaisia collieita. Koirien ulkonäöstä voidaan päätellä, että rodut olivat vakiintuneet jo ainakin sata vuotta aiemmin. Tarkaa alkuperää haettaessa on palattava vuoden 500 jKr. vaiheille, jolloin roomalaiset valloittivat Skotlannin pohjoiseen Tayjoelle asti. Roomalaisilla oli mukanaan vahti-ja metsästyskoiria, jotka risteytyivät paikallisten paimenkoirien kanssa ja niistä syntyi vuosisatoja kestäneen valinnan tuloksena uusia rotuja. Colliet olivat aiemmin nykyistä pienempiä. Thomas Bewickin veistoksessa lyhytkarvainen collie oli pitkäkarvaista isompi ja rotevampi. Lyhytkarvainen collie oli karjakoira, jonka tehtävänä oli kuljettaa lampaita ja lehmiä markkinoille. Varhaisilla yksilöillä oli suuria merkkejä karvapeitteessä. Lyhytkarvaisia collieita oli erityisesti Northumberlandin seudulla, jossa rotu kehittyi myöhemmin huomattavasti. Suomeen ensimmäinen lk. collie tuotiin 1970- luvun lopulla.
Yleistä
Vaikka rodut ovat nykyisin erillään, niillä on miltei sama rotumääritelmä, joka poikkeaa karvanlaadun, luonteen ja korvien koon suhteen. Väritkin ovat samat. Lyhytkarvaisella on mat kannattajansa, sillä se on jossain määrin lujaluontoisempi kuin pitkäkarvainen veljensä. Suomessa syntyy reilut 100 pentua vuodessa, koko kannan käsittäessä noin 700 yksilöä. hytkarvaisen suosio on hiljalleen kasvanut.
Koko
Uroksen säkäkorkeus on 56-61 cm, nartun 51-56 cm.
Uroksen paino on noin 25-30 kg, nartun noin 18-25 kg.
Luonne
Lk-collie on alkuperältään paimenkoira ja näitä paimenen työominaisuuksia se on myös säilyttänyt. Perhepiirissä luonne on hyvin seurallinen, se kiintyy kaikkiin perheenjäseniin, leikkii lasten kanssa, on vanhusten uskollinen kumppani. Se tulee yhtä hyvin toimeen sekä nuorten että vanhojen ihmisten kanssa. Nahka on omanarvontuntoinen ja herkkä koira. Se viihtyy hyvin toisten koirien seurassa. Nahkojen luonteista löytyy eroavaisuuksia, jotkut ovat hyvin rauhallisia, toiset taas erittäin vilkkaita. Koira ei pelkää vieraita ihmisiä, vaan ottaa vieraatkin iloisesti ja avoimesti vastaan. Se on erittäin valpas ja tarkkaavainen, rohkea, avoin ja hyvin älykäs. Se on aina iloinen ja ystävällinen. Isännälleen se on hyvin uskollinen ja tottelevainen. Se on hellä ja lempeä kumppani, joka voi toimia jopa vastasyntyneen lapsenvahtina. Se puolustaa perhettään kiihkeästi ja pystyy tekemään itsenäisiä ratkaisuja ja löytää itselleen tekemistä. Erittäin energinen, elämäniloinen, toiminnanhaluinen ja utelias. Arkoja yksilöitä esiintyy harvoin.
Ulkonäkö
Sopusuhtainen, terverakenteinen koira, joka vaikuttaa kestävältä ja työkykyiseltä. Hieman pitkänomainen. Ei missään nimessä kömpelö tai karkea. Yksityiskohdat samanlaiset kuin pitkäkarvaisella colliella. Pää on pitkä, tasaisesti korvista kirsua kohti kapeneva. Otsapenger on hyvin vähäinen. Kallo on melko matala. Silmät ovat ilmeeltään ystävälliset ja hieman vinoasentoiset. Lyhytkarvaisen korvat ovat kookkaammat kuin pitkäkarvaisella ja korvien kärkikolmanneksen tulee olla eteenpäin taittunut koiran ollessa tarkkaavainen. Rintakehä ei kovin leveä, mutta melko syvä. Selkä on kiinteä. Häntä kohoaa liikkeessä selkälinjan jatkeeksi. Polvi-ja kinnerkulmat ovat selvät. Käpälät ovat soikeat. Liikkeet ovat rodulle tyypilliset maatavoittavat, kevyet ja vaivattomat.
Karva ja värit
Karvapeite on lyhyt, tiivis ja rungonmyötäinen. Peitinkarva karkea, pohjavilla tiheä. Collieissa on kolme eri värimuunnosta. Soopelinvärisellä ruskean sävy vaihtelee vaaleasta kullanväristä mahonginruskeaan. Karvankärjet ovat usein tummat. Kolmivärisellä eli tricolourilla pääväri on musta, raajoissa ja päässä on punaruskeat merkit. Blue merlen eli sinimarmorin värisen pääväri on hopeansininen mustin merkein. Pään ja raajojen punaruskeat merkit ovat toivottuja. Kaikilla collieilla tulee olla tyypilliset valkoiset colliemerkit eli valkoinen rinta, käpälät ja hännänpää, sekä koko- tai osittainen valkea kaulus, jonka puuttumista ei lueta virheeksi. Kuonossa ja kallossa voi olla valkoista. Valkoista ei saa esiintyä rungossa päävärin seassa.
Muuta
Nahkan kanssa voi harrastaa palveluskoiralajeja. Se on myös oiva agilitykoira ja soveltuu myös älykkäänä ja palvelunhaluisena koirana tottelevaisuuskoulutukseen. Se on myös suosittu näyttelykoira, lieneekö syystä että suomalaisten lyhytkarvaisten sanotaan olevan maailman parhaita.
Nahkat ovat tarmokkaita koiria, jotka tarvitsevat hyvin runsaasti liikuntaa ja toimintaa! Ne rakastavat vapaana juoksemista. Se sopii hyvin niin maalle kuin kaupunkiinkin, kunhan sen liikunnan-ja toiminnan tarpeesta huolehditaan.
Nahkan turkki on helppohoitoinen ja likaa hylkivä. Turkkia voi harjata tai hieroa kumisualla karvanlähdön aikaan. Säämiskällä pyyhkiminen lisää turkin kiiltoa. Pesua suositellaan muutamia kertoja vuodessa, tai tarvittaessa.
Ennen näyttelyyn menoa valkoiset osat pestään edellisenä iltana.
Nahkan keskimääräinen elinaika on noin 10-14 vuotta.
HUOM!!!
Rodulla esiintyy perinnöllistä silmäsairautta CEA:ta (collie eye anomaly),
jonka esiintyminen on lyhytkarvaisella colliella huomattavasti harvinaisempaa kuin pitkäkarvaisella, ja esiintyy lähes yksinomaan lievässä CRD-muodossa, joka ei vaikuta koiran näkökykyyn. Pentueen rekisteröintiä varten on vanhempien silmät ja lonkat tutkittava.
Tekstin kokosi eri teoksista: Marika Indren, Kempele
(Teokset: Tammen suurikoirakirja sarja, Suomen koirarodut)
sekä kasvattajien kokemuksista
Kuvat: Åsa Wilkman