(SCHÄFER)
Kansankielinen rotunimi:Sakemanni, susikoira, sussari, seeferi.
Historia
Saksanpaimen koirien uskotaan polveutuvan pronssikauden sudesta. Saksalainen ratsumestari Max von Stephaniz halusi 1800-luvun lopulla jalostaa keski- ja eteläsaksalaisista paimenkoirakannoista sopivan koiran monipuolisiin käyttötehtäviin. Hän valikoi kasvatustyöhönsä luonteeltaan ja ulkomuodoltaan mieleisiään yksilöitä ja onnistui luomaan rodun, jonka koulutuskelpoisuus osoittautui nopeasti ylivertaiseksi. Saksalaiset paimenkoira kannat olivat hyvin vanhoja, ja käyttöominaisuudet paimen- ja vahtikoirina olivat ratkaisseet, mitkä yksilöt saivat jälkeläisiä. Ilman tätä ihmisen satojen vuosien ajan suorittamaa käyttökoiraperusteista jalostusvalintaa von Stephaniz ei olisi voinut jalostustyössään onnistua niin nopeasti kuin tapahtui. Hän laati myös ensimmäisen rotumääritelmän, joka hyväksytttiin vuonna 1899. Mallina von Stephaniz käytti ostamaansa Horand von Grafrath-nimistä paimenkoiraa, jota rodun luoja piti sekä ulkomuodoltaan että käyttöominaisuuksiltaan täydellisenä. Jo 1900-luvun alkuvuosikymmeninä rodun suosio kasvoi räjähdysmäisesti, erityisesti kysyntään kasvatti saksanpaimenkoirien onnistunut käyttö ensimmäisessä maailmansodassa erilaisissa rintamatehtävissä. Jo maailamansotien välisenä aikana rotu levisi kaikkialle maailmaan, eikä suosio ole sen koommin laantunut. Rodun ensimmäiset edustajat olivat pitkäkarvaisia, ja ne esitettiin ensimmäisen kerran Hannoverin näyttelyssä vuonna 1882. Rotu tuotiin Englantiin ensimmäisen maailman sodan jälkeen. Suomeen ensimmäiset saksanpaimenkoirat tuotiin vuonna 1908 Helsingin poliisilaitoksen palvelukseen.
Yleistä
Yksi maailman yleisimmistä ja suosituimmista koiraroduista, verrattoman koulutettavuutensa ja kuormitettavuutensa ansiosta ylivoimaisesti eniten käytetty armeijan ja poliisin virkakoirina kaikkialla. Suomessa jo vuosikymmeniä toiseksi yleisin koirarotu, pentuja syntyy vuodessa 2000-3000, koko kannan ollessa noin 20 000 koiran suuruinen. Se on monipuolinen käyttökoira, joka suoriutuu hyvin monenlaista tehtävistä.
Luonne ja käyttäytyminen
Saksanpaimenkoiran tärkeimmät ominaisuudet ovat lujahermoisuus, tarkkaavaisuus, luontevuus, ohjattavuus, valppaus, uskollisuus ja lahjomattomuus, rohkeus, tasapainoisuus, taistelutahto ja kovuus. Luonteeltaan äärimmäisen uskollinen isäntäänsä kohtaan. Vilkas, itsevarma ja ennakkoluuloton. Se on erittäin rohkea,
peloton, älykäs ja avoin. Koska se oppii nopeasti, se on helposti koulutettava. Se on ulospäinsuuntautunut, hyvähermoinen, erittäin toiminnanhaluinen ja tarmokas. Se on aina valpas ja valmis puolustamaan perhettään. Se on eloisa ja erittäin tottelevainen omistajalleen. Se on myös iloinen ja leikkisä. Perheen lapsia kohtaan se on äärimmäisen kiltti. Se sietää kärsivällisesti lasten kaikki temput. Harvoin käyviä vieraita se vahtii, niin tarkkaan että heidän on vaarallista liikkua talossa ilman
isäntäväkeä. Se on erittäin vireä, kestävä ja ketterä. Jos se koulutetaan oikein, sitä rakastetaan, ja sille annetaan mielekstä toimintaa, johon voi purkaa ehtymättömän energiansa ja älynsä, sen kanssa ei ole ongelmia. Pitkästynyt, levoton, ja hermostunut koira voi epäilemättä olla vaarallinen. Aggressiivisuuden provosoiminen on sulaa hulluutta. Suojelutaipumus on vaistomainen ja tulee tarvittaessa esille.
Koko
Uroksen säkäkorkeus on 60-65 cm, ihanne 62,5 cm. Nartun 55-60, ihanne 57,5
cm. Se painaa noin 34-43 kg.
Ulkonäkö
Keskikokoa suurempi, pitkänomainen, kiinteä ja kuiva käyttökoira. Rungon pituus 10-17 prosenttia säkäkorkeutta suurempi. Pää kiilamaine, ei liian järeä tai pitkä. Otsa hieman kaartuva, kallo ja kuono yhtä pitkät. Kallo kaventuu kirsua kohden tasaisesti. Voimakas kuono, otsapenger viisto. Kirsu aina musta. Silmät ovat keskikokoiset, mantelinmuotoiset tai hivenen vinot, eivät ulkonevat, mahdollisimman tummat ja eloisat. Korvat ovat pystyt, keskikokoiset, teräväkärkiset, tyvestä leveät, eteenpäin suuntautuneet, korkealle kiinnittyneet. Kaula on vahva ja lihaksikas. Runko suorakulmoin muotoinen. Rintakehä syvä ja pitkä, tilava, vatsaviiva hieman ylösvetäytynyt.Selkä kiinteä, selkälinja voimakkaasti laskeva kohti pitkää
lantiota. Kulmaukset voimakkaat. Eturaajat ja lavat ovat lihaksikkaat, reidet vankat ja voimakkaat.Käpälät pyöreähköt, lyhyet, tiiviit, kaarevat päkiät paksut ja
kovat. Välikämmenet joustavat, eivät silti heikot. Kynnet vahvat, lyhyet ja tummat. Häntä on runsaskarvainen, kinnerniveleen ulottuva, kannetan sapelinmuotoisena, ei saa nousta selkälinjan yläpuolelle. Liikkuu ravaten, pitkällä askeleella, hyvin vaivattomasti. Pään painuessa ja hännän hieman kohotessa muodostuu korvan kärjestä niskan ja selän kautta hännänpäähän pehmeästi kaartuva, liikkeessa rikkoutumaton linja. Ravi vaapaata, maatavoittavaa, voimaksta, työntö hyvä.
Värit
Sakemanni on väriltään musta, siinä on ruskeat, keltaisesta vaaleanharmaaseen sävytetyt säännönmukaiset merkit, tummansävyinen (musta vivahdus harmaalla tai vaaleanruskealla pohjalla ja vastaavat vaaleammat merkit). Harmaa joko vaaleanharmain tai ruskein merkein, sillä voi olla musta mantteli. Yksivärinen musta tai harmaa. Pienet valkoiset merkit rinnassa tai erittäin vaalet raajojen sisäsivut sallitaan, mutta eivät ole toivottavia. Valkoisia saksanpaimen koiria syntyy joskus, mutta ne eivät ole hyväksyttyjä, mutta mm. Yhdysvalloissa valkoinen väri on hyvin yleinen ja suosittu.
Karvapeite
Kaksinkertainen. Peitinkarva mahdollisimman tiheää, suoraa ja karheaa, tiiviisti pinnanmyötäistä. Pohjavilla tiheää. Päässä, myös korvien sisäpuolella, raajojen etusivuilla, käpälissä ja varpaissa karva on lyhyttä. Kaulassa karva on pitempää ja tuuheampaa. Etu- ja takaraajojen takasivuilla karva on pitempää ranteeseen ja kintereeseen saakka, muodostaen reisten takasivuille kohtlaiset housut. Karvan pituus vaihtelee ja välimuotoja on runsaasti. Pitkäkarvaisia yksilöitä syntyy
usein, mutta ne saavat näyttelyissä nollan. Eivätkä ne ole yhtä sään kestäviä kuin normaalikarvaiset saksanpaimenkoirat. Myös normaalikarvaisen ja pitkäkarvaisen välille syntyy paljon eri karvan pituuksia.
Huom!!!!!!!!!!!!!
Saksanpaimenkoirilla esiintyy lonkkanivelen kasvuhäiriötä ja muitakin perinnöllisiä sairauksia. Suuri suosio on johtanut osittain harkitsettomaan kasvatukseen. Pentua valittaessa on syytä vaatia, että vanhempien lonkat on kuvattu. Pentu on muutenkin sytä hankkia tunnetulta, hyvämaineiselta kasvattajalta. Myös selkärangan viat ovat varsin yleisiä. Pitkä-ja pitkähkökarvaiset koirat eivät ole näyttelyissä hyväksyttyjä.
Käyttö
sakemanni on hyvin monikäyttöinen rotu. Sen alkuperäinen käyttötarkoitus oli lampaiden paimennus, jossa sitä käytetään edelleen. Koska sitä on helppo kouluttaa, sitä on käytetty sotaaikana viesti- ja miinakoirana. Nykyään sitä käytetään paljon poliisikoirina, opaskoirinaja pelastuskoirina. Ne ovat myös hyviä vetokoiria. Se on mitä mainioin seurakoira, mutta kaipaa paljon toimintaa. Ne ovat äärimmäisen hyviä vartiokoiria. Niitä koulutetaan suojelukoiriksi, ja ne toimivat vahteina rajavartiolaitoksilla, puolustusvoimilla ja kotona. Sillä on hyvä hajuaisti, minkä vuoksi seon hyvä jäljestäjä ja huumekoira.
Hoito
Saksanpaimenkoiralle peruskoulutus on äärimmäisen tärkeää, muuten tulee ongelmia. Sille sopivat kaiki palveluskoira lajit, mm. ( jälki-, haku-, viesti-, ja suojelu) Se sopii hyvin leikkitoveriksi kuin näyttelykehäänkin. Agility ja tottelevaisuus koulutus ovat myös suosittuja harrastuksia.
Sakemanni tarvitsee tosi paljon liikuntaa ja toimintaa. Se on joka sään koira eli ihanteellinen vaellus ja lenkkikaveri, talvella vaikka vetovaljaat yllä ja ahkio perässä. uiminen on hyvää kuntoliikuntaa.
Turkki harjataan mieluiten päivittäin. Karvanlähtöaikaan, varsinkin keväällä kousukarvoihin muodostuu kiusallisia takkuja, jotka on poistettava varovasti, ennen kuin koira alkaa pura ja rapsuttaa itseään. Tarkista harjatessasi, ettei koiran ihossa ole vammoja, ihottumaa tai syöpäläisiä. Viimeksi mainitut on helppo hävittää apteekista saatavilla syöpäläistentorjunta shampoolla. Tarkista myös koiran kynnet ja käpälät. leikka tarvittaessa kynnet, poista varpaiden väliin jääneet kivet ja
roskat, hoida myös mahdolliset pienet vammat.
Totuta koirasi pennusta asti siihen, että sen vatsakarvat ja jalat huuhdotaan sisääntultaessa haalealla vedellä, jos ne ovat kurassa. Koiran peseminen ei ole suositeltavaa. Tarvittaessa se voidaan kuitenkin pestä,mutta enintään kerran kolmessa kuukaudessa. Pesuun käytetään tavallisesti haaleaa vettä ja shampoota. Hoitoainettakin voi käyttää.
Sakemanni on kaikkiruokainen. Sille sopivat valmisruoka ja kotiruoka, sekä niille voi antaa keitettyjä vihanneksia, hedelmiä ja kalaa.
Sakemannin keskimääräinen elin aika on 10-14 vuotta.
Tekstin kokosi eri teoksista: Marika Indren, Kempele
(Teokset: Suomen koirarodut, Suuri koirakirja..Tammen suuri koirakirja
sarja) sekä omien ja ystävien kokemuksista