Rotuesittely: Keeshond

Keeshond

Yleistä:
Keeshond eli kessu (entiseltä nimeltään hollanninpystykorva, saksankielisissä maissa Wolfspitz) on Keski-Euroopasta lähtöisin oleva keskikokoinen pystykorvarotu. Se on yksi viidestä saksanpystykorvarodusta. Keeshondia käytetään nykyisin seura- ja vahtikoirana.

Historia:
Keeshond on hyvin vanha rotu. Rodun alkuperämaa on Hollanti, mutta sitä on jalostettu Englannissa. Alunperin sitä on käytetty vahtikoirana proomuilla ja maatiloilla.

Ulkonäkö:
Usein sanotaan, että keeshond on koira, jossa kaikki on karvapeitettä lukuun-ottamatta kohtuullista. Harmaan-sävyinen, pitkä ja tiheä turkki herättääkin usein ansaitse-maansa ihailua. Silmiä reunustavat rodulle tyypilliset "silmälasit". Keeshondilla on pystykorvien tapaan kippurahäntä, pienet pystyt korvat ja tiiviit kissankäpälät. Olemus on pehmeä ja ilme usein hymyilevä, josta tuleekin nimitys "Naurava Hollantilainen". Uroksen ihanteellinen säkäkorkeus on n. 46 cm, nartun n. 43 cm.

Luonne:
Kessu on valpas, eloisa, uskollinen omistajalleen ja lapsiystävällinen. Se on oppivainen ja suhteellisen helppo koulutettava, mikä tekee siitä hyvän harrastuskoiran. Kessun kanssa voi harrastaa esimerkiksi näyttelyitä, tokoa, agilityä.
Keeshondin käyttäytymisessä näkyy sen aikaisempi käyttötarkoitus isäntänsä ja tämän omaisuuden vahtina. Keeshond ilmoittaa vieraista ja on yleensä aluksi pidättyväinen tuntemattomia kohtaan, mutta ei  aggressiivinen.   
Olisi väärin sanoa keeshondia haukkuherkäksi. Haukkumiseen pystyy kouluttamalla vaikuttamaan erittäin paljon. Kessu ei kuitenkaan ole ympärivuorokautinen räksyttäjä, koska eihän varashälyttimestä ole hyötyä, jos se soi, tuli rosvo tai ei.
Vaikka keeshond paksun turkkinsa puolesta sopisikin ulkokoiraksi, pelkkänä häkkikoirana siitä tulee seurallisen luonteensa takia onneton. Koulu- tai työpäivän ajan kessu viihtyy kuitenkin häkissä, kunhan se saa taas illalla osallistua perheensä kanssa kaikkeen toimintaan.
Keeshond ei välttämättä tarvitse jokapäiväisiä säännöllisiä lenkkejä, mutta on kuitenkin aina valmis lenkkikaveri. Jos kessulle ei tarjoa tarpeeksi virikkeitä, se keksii kyllä itse tavan purkaa ylimääräistä energiaansa, esimerkiksi touhuamalla yksikseen. Aina kuitenkaan nämä energianpurkutavat eivät ole omistajan mieleen..
Keeshondin riistavietti on lähes olematon, mikä tekee siitä erinomaisen seuralaisen luonnonystävälle. Kessu pysyy kytkemättömänäkin mukana metsässä ja muuallakin omistajansa läheisyydessä.

Terveys:
Keeshond on suhteellisen terve ja pitkäikäinen rotu. Yleisimpiä ovat erilaiset iho-ongelmat. Merkittäviä perinnöllisiä sairauksia ei ole.

Hoito:
Keeshondin runsas turkki mielletään usein vaikeaksi hoitaa, mitä se ei kuitenkaan ole. Kun koiraa hoidetaan hyvin, ruoka on laadukasta ja liikuntaa riittävästi, pysyy turkki kunnossa pienellä vaivalla. Pentuturkkia pitää harjata vähän useammin, mutta täysikasvuisen turkille riittää perusteellinen harjaus kerran viikossa, joillekin harvemminkin.  Keeshond ei ole trimmattava rotu, vain tassu- ja kinnerkarvat muotoillaan saksilla.
Keeshond pestään tarvittaessa, yleensä vain kerran tai pari vuodessa. Kurakelien jälkeen yleensä pelkkä jalkojen ja vatsanalusen puhdistus riittää.

Teksti: Anu Nieminen

Lähteet:
http://www.suomenkeeshond.fi/index.html
http://www.createphpbb.com/kessula/
http://fi.wikipedia.org/wiki/Keeshond
http://www.netikka.net/kees/keeshond.html