Historiaa
Kesällä 1984 tulivat Suomeen ensimmäiset estrela Mountain Dog -rodun
edustajat; kotoisammin estrelanvuoristokoirat. Ensimmäiset Suomeen
tuotetut koirat ovat lähtöisin Ruotsista. Vuosien varrella ja Euroopan
avautuessa on koiria tullut Hollannista, Englannista ja Norjasta. Kolme
koiraa on tuotettu rodun kotimaasta, Portugalista.
Rotu on lähtöisin Serra da Estrelan vuoristoseudulta, jossa niitä on tavattu jo
muinaisista ajoista lähtien. Estrelanvuoristokoira on tiettävästi yksi
vanhimmista koiraroduista Iberian niemimaalla. Rotua tavataan Estrelan
vuoristoseudulla, jopa Serra da Estrelan korkeimmalta huipulta 6500
jalan korkeudesta. Koirat viettävät vuoristossa suurimman osan kesästä,
sillä lumien sulettua ylhäältä vuoristosta, siirtyvät lampaat sinne
laiduntamaan kuumuuden tuhottua laitumet laaksosta.
Estrelan tehtävänä on paimentaa ja vartioida laumaa, sekä puolustaa sitä
susia ja lammasvarkaita vastaan. Se on myös paimenen korvaamaton ystävä.
Koska lammaslaumat, joita Serra da Estrelassa oli, ovat lähes kokonaan
hävinneet, ei rotua enää juuri lainkaan tapaa sen alkuperäiseltä
elinpaikalta. Sen sijaan estrela on levinnyt muualle maahan, varsinkin
Portugalin keskiosiin.
Portugalin ulkopuolella on estrelanvuoristokoiralla harvoin tilaisuus
palvella alkuperäistarkoituksessaan paimenena, Sillä on kuitenkin
erittäin voimakas paimennusvietti, jonka se kanavoi esimerkiksi
paimentamalla perheessä olevia lapsia, kun nämä leikkivät ulkona.
Laumaansa se pitää koossa hellävaraisesti, mutta päättäväisesti.
Mikäli estrela havaitsee jotain tavallisuudesta poikkeavaa - esimerkiksi
vieraiden ilmaantumisen sen alueelle - varoittaa se isäntää erittäin
kovaäänisellä haukulla, joka muistuttaa lähinnä valitusta.
Rakenne ja ominaisuudet
Estrelanvuoristokoira on kokoonsa nähden erittäin nopea ja notkea,
eloisaliikkeinen, valpas ja ryhdikäs koira. Se on kuitenkin rauhallinen
sekä liikkeissään että luonteeltaan. Johtuen sen alkukantaisuudesta ja
tehtävästä toimia vahtina on sillä tietynlainen varauksellisuus vieraita
kohtaan. Isännälleen se on vankkumattoman uskollinen ja sille on
ominaista alistuminen isännän tahtoon.
Estrela käyttäytyy hyökkäävästi välittömästi, mikäli sillä on pienintäkään syytä epäillä, että isäntää uhkaa vaara. Mikäli koiraa lähestytään ystävällisissä aikeissa, päästää se taputtelemaan ja jopa kerjää hyvänäpitoa, mutta jokainen äkkinäinen liike voi merkitä uhkaa ja laukaista sen puolustushalun.
Estrelanvuoristokoira on älykäs koira, mutta sillä on taipumusta
itsepäisyyteen. Sitä ei voi pakottaa oppimaan mitään, mutta sen voi
lahjoa. Kuten monista mastiffityyppisistä roduista, tulee estrelastakin
sellainen, millaiseksi ihminen sen tekee; jos sitä oppii ymmärtämään ja
osoittaa sille ystävällisyyttä, saa siitä kiintyneen ja uskollisen
ystävän. Jos estrelaa pidetään vailla läheisiä ihmiskontakteja, on hyvin
todennäköistä, että siitä tulee aggressiivinen.
Rakenteeltaan estrelanvuoristokoira on sopusuhtainen ja se on
säilyttänyt rodulle ominaiset piirteet kautta aikojen. Se on
suurikokoinen, vankkarakenteinen ja lihaksikas koira; säkäkorkeus on
uroksilla 65-72 cm ja nartuilla 62-68 cm. Painoa täysikasvuisella
estrelalla on 30-50 kg.
Estrelalla on jykevä pää: kallo on leveä, kuono
vahva ja otsapenger vähäinen. Korvat ovat pienet ja taaksepäin
vetäytyneet. Häntä on paksu ja sapelimaisesti kaartuva. Raajat ovat
hyvin kulmautuneet ja lihaksikkaat. Karvapeite on kuten vuohella -
vahvaa ja karkeaa muttei kovaa.
Estreloita on sekä pitkä- että lyhytkarvaisia. Pitkäkarvaisella koiralla on paksu ja pehmeä pohjavilla, lyhytkarvaiselta muunnokselta puuttuu se kokonaan. Tavallisin väri on fawn eli kullanruskea. Muut sallitut värit ovat sudenharmaa ja brindle. Lisäksi koiralla kuuluu olla musta maski.
Jo estrelanvuoristokoiran koko ja kovaääninen, kumea haukku tekevät
siitä rodun, jonka ottamista kaupunkioloihin on syytä tarkkaan harkita.
Estrela tarvitsee paljon tilaa ja liikuntaa. Se on kestävä koira, joka
pitää viileästä ja viihtyy ulkona - vaikkapa vain loikoillen ja
tarkkaillen ympäristöään. Estrelaa tuskin löytää takkatulen ääreen
käpertyneenä, mutta silti se on koira, joka on valmis omalta osaltaan
nauttimaan elämän pienistä mukavuuksista.
Teksti ja kuva: Päivi Koskinen / Estrelanvuoristokoirat ry:n sivuilta
