Kansankielinen rotunimi: Ajokoira
Historia
Suomessa oli 1800- luvun lopulla hyvin erilaisia ajokoiria. Koiria oli tuotu ulkomailta, erityisesti Venäjältä, Ruotsista ja Englannista. Metsästäjien mielestä ajokoirakanta ei kuitenkaan metsästysominaisuuksiltaan ollut tarpeeksi hyvää. Kun metsästyskoiraharrastajat perustivat v. 1889 Suomen Kennelklubin, yhdeksi ensimmäisistä jalostustavoitteista asettettiin kotimaisen ajokoirarodun luominen. Kokeiluja tehtiin risteyttämällä erilaisia ajokoiria. Koirien kokeilimiseksi käytännön metsästyksessä luotiin koetoiminta, ensimmäiset ajokoirakokeet pidettiin Turengissa v. 1893. Alkuvaiheessa pyrittiin kaksiväriseen mustaruskeaan ajokoiraan, mutta yritys osoittautui toivottomaksi. vuosisadan alussa otettiin tavoitteeksi kolmivärinen musta-ruskea- valkoinen ajokoira. Tämän jalostuslinjan kantakoirat olivat satakuntalaisen kultaseppä V.E. Tammelinin omistamat Hurtig ja Trissan, jotka olivat venäläisten upseerejen mukana Suomeen tuotuja kettukoira risteytyksiä. Perustettiin siitosyhdistyksiä, jotka lähtivät määrätietoisesti jalostamaan sekä ulkomuotoa että metsästysominaisuuksia. Pikku hiljaa tyyppi ja väritys alkoivat vakiintua, samoin metsästysominaisuudet. Suomenajokoiran rotumääritelmä kirjoitettiin v. 1932. Risteytysajokoirat pysyivät kuitenkin enemmistönä suurin piirtein toiseen maailman sotaan saakka. Sodan jälkeen suomenajokoira kohosi nopeasti maamme yleisimmäksi koiraroduksi, joka on levinnyt tasaisesti koko maahan. Koe- ja näyttelytoiminta on etenkin jänisrikkailla alueilla Pohjanmaalla ja Savossa paisunut valtavaksi harrastukseksi, joka liikuttaa vuosittain tuhansia ihmisiä ja koiria.
Yleistä
Jäniksen ja ketun metsästykseen eri rotuja yhdistämällä jalostettu Suomen oma ajokoirarotu. Suomen yleisin koirarotu, joka on nousemassa suosituimmaksi ajokoiraksi myös naapurimaissa. Pentuja rekisteröidään jokavuosi 3500-4500, Suomessa on yhteensä noin 30 000 suomenajokoiraa.
Luonne
Suomenajokoira on metsästyskoira, jonka oleellinen luonteenpiirre on voimakas metsästysvietti. Luonteeltaan se on kotioloissa rauhallinen ja hyväntahtoinen, kunhan suuresta liikunnantarpeesta huolehditaan metsästyskausien ulkopuolella. Se suhtautuu vieraisiin ihmisiin ystävällisesti, vahtii vähän tai ei ollenkaan, eikä hauku häiritsevästi. Useimmat koirat ovat ystävällisiä toisille koirille, mutta jotkut urokset eivät hyväksy toisia uroksia reviirillään. Metsästäessään se on kestävä ja periksiantamaton, se jahtaa saalistaan tarmokkaasti. Eloisa, avoin, rohkea ja toimelias. Omistajalleen uskollinen. Lähtee helposti juoksevan riistan perään, jolloin se on "kuuro" omistajan kutsuille. Energinen, tarvitsee runsaasti liikuntaa ja toimintaa. Lempeä ja kiltti lapsia kohtaan. Suomenajokoira ei sovi pelkäksi seurakoiraksi, suuren metsästysviettinsä takia!!!
Koko:
Uroksen säkäkorkeus on 55-61 cm, nartun 52-58 cm. Suomenajokoira painaa noin 25 kg.
Ulkonäkö
Suurehko, kolmivärinen, selvästi korkeuttaan pitempi, melko sileäkarvainen koira. Voimakas, mutta ei raskas. Pää pitkähkö. Kallo edestä katsottuna tasaleveä, päälaelta holvimaisesti kaartuva. Otsa sivulta katsottuna kupera, kallon ja kuonon ylälinjat samansuuntaiset. Otsapenger vähäinen, kulmakaaret ja niskakyhmy selvästi näkyvissä. Kuono yhtä pitkä kuin kallo, kuononselkä suora. Suupielet tiiviit, ylähuuli kauniisti kaartuva. Leuat ovat voimakkaat. Purenta on leikkaava. Silmät soikeat, keskikokoiset, ilme rauhallinen. Silmien tasolle kiinnittyneet melko pitkät korvat riippuvat etureunastaan päänmyötäisesti, korvalehden takaosa suuntautuu ulospäin. Kaula keskipitkä. Keskivahva raajaluusto. Selkä on suora. Vatsaviiva loivasti kohoava. Lantio pitkä ja voimakas. Käpälät soikeat ja kaarevat. Häntä on alaskiinnittynyt, tyvestä vahva, kärkeä kohti oheneva ja kintereeseen ulottuva. Häntä riippuu koiran seistessä, liikkeessä se kohoaa selkälinjan tasolle. Suomenajokoira ravaa kevyesti pitkällä askeleellla. selkälinja on liikkeessä vakaa ja kiinteä.
Karva ja värit
Rotumääritelmän mukainen karvapeite on kaksinkertainen. Pohjavilla lyhyttä ja pehmeää. Peitinkarva suoraa, rungonmyötäistä, karkeahkoa ja keskipitkää. Käytännössä erittäin monet suomenajokoirat ovat hyvinkin sileäkarvaisia, mikä on puute talven kylmissä metsästysoloissa. Väriltään se on aina kolmivärinen. Sillä on musta mantteli selässä, lämpimänruskeaa tai kellertävää väriä päässä, rungon alaosassa, lavoissa ja raajoissa sekä valkoista tavallisesti päässä, kaulassa, rinnassa, raajojen alaosissa ja hännän päässä.
Käyttö
Suomenajokoiraa käytetään jäniksen ja ketun metsästykseen. Se seuraa ajamaansa jänistä tai kettua kuuluvalla äänellä haukkuen, käyttäen tilanteen mukaan joko tarkempaa maavainua tai suurpiirteisempää ilmavainua. Ajotapa on usein hyvin vauhdikas, ja ajo etenee nopeasti. Suomenajokoiran kykyä löytää piiloutunut jänis, pidetään erinomaisena. Koira jäljittää saaliseläintä hyvinkin sitkeästi, jopa useita tunteja yhteen menoon vaikeissakin oloissa. Suomenajokoiran suosion kasvu muissa Pohjoismaissa osoittaa rodun käyttökelpoisuutta ja rodun jalostuksen onnistumista: suomenajokoiraa kehutaan maailman parhaaksi ajavaksi koiraksi.
Hoito
Perheeseen pitäisi kuulua metsästäjä! Suomenajokoira tarvitsee hyvin paljon liikuntaa pysyäkseen metsästyskunnossa. liikunntarvetta voidaan tyydyttää ja kuntoa kohentaa pyörän vierellä juoksuttamalla ja pitkillä kävely- ja juoksulenkeillä.
Irtipäästettynä ajokoira lähtee miltei aina etsimään jäniksiä vuoden- ja vuorokauden ajasta riippumatta. Useimmat ajokoiran omistajat ovatkin rakentaneet koiralleen tilavan tarhan. Etenkin eteläisessä Suomessa, missä valkohäntä peura on yleinen ja metsäkauris leviää yhä pohjoisemmas, ajokoiranpennun omistajien kannattaa uhrata aikaa ja vaivaa koiransa kouluttamiseksi sorkkaeläinvapaaksi. Jotkut koirat ovat hyvinkin tottelevaisia ja niitä voi myös juoksuttaa vapaana metsässä.
Ajokoiran peruskoulutus kuuluu suomenajokoiralle, ajokokeet on suosittu harrastus, jolla mitataan koiran metsästystaitoa. saadakseen osallistua niihin, koiran tulee olla näyttelyissä palkittu ja sen tulee täyttää Suomen kennelliiton kulloisetkin rokotusmääräykset.
Suomenajokoiran turkki ei paljon hoitoa kaipaa. Harjalla ja säämiskällä pyyhkiminen silloin tällöin pitää sen kiiltävänä ja terveenä. Pesua turkki kaipaa vain kun se on todella likainen.
Suomenajokoira tarvitsee kunnon ravintoa. koiranomistajan kannattaa noudattaa kasvattajan ruokintaohjeita. Mieluummin kaksi ateriaa päivässä kuin yksi iso ateria.
Suomenajokoiran keskimääräinen elinaika on noin 10-14 vuotta.
Huom!!!
Suomenajokoiraa ei kannata pitää vapaana, sillä se lähtee helposti omille teilleen löytäessään kiinnostavia hajuja. Rotua pidetään terveenä, sillä metsästyskäyttöön syystä tai toisesta sopimattomat koirat eivät ole päätyneet jalostuskäyttöön. Silti rodulla esiintyy perinnöllisiä sairauksia. Aika tavallinen vitsaus on esim. atooppinen ihottuma, joka saa koiran jatkuvasti raapimaan itseään. Ihoongelmat ovat vaikeasti hoidettavia ja poistettavia. Suomenajokoiran pentua harkitsevan kannattaakin paitsi varmistua isän, emän ja lähisukulaisten metsästysominaisuuksista, myös ottaa selville niiden terveydestä.