Historia
Arvellaan,että arktinen lappalainen pystykorva on
luurankolöytöjen perusteella elänyt jo n.7000 vuotta eKr.suunnilleen
nykyisen lapinkoiramme kaltaisena. Lapinkoira jalostettuna rotuna on
kuitenkin varsin nuori. Ensimmäinen rotumääritelmä vahvistettiin vasta
v.1945, rotunimen ollessa lapinpaimenkoira. Nämä koirat muistuttivat
nykyistä belgianpaimenkoiraa ja olivat lähtöisin melko sekalaisista
taustoista. Nämä koirat eivät enää ole nykyisten lapinkoiriemme
taustoilla kuin satunnaisesti. Varsinainen kanta perustuu
lapinporokoiriemme ja suomenlapinkoiriemme yhteisiin kantavanhempiin
(lapinporokoiriin, jotka ehkä ajattelemattomuutta yhdistettiin
pitkäkarvaisten, lyhempirunkoisten lapinkoirien kanssa samaan
rekisteriin Suomen Kennelklubin ja Suomen Kennel-Liiton yhdistyessä
Suomen Kennelliitoksi) sekä Lapista löydettyihin luonnonkantaisiin
lapinkoiriin. Kennelihmiset kiinnostuivat poromiesten koirista jo ennen
sotia, mutta Lapin sodan aikainen hävitys oli koirakannoille tuhoisa.
Sodan jälkeen lappalaiskoirien oikeasta tyypistä ja rotumääritelmistä
vallitsi vaihtelevia käsityksiä. Vasta viime vuosikymmeninä on
ymmärretty rotujen väliset toiminnalliset erot, ja porokoira ja
lapinkoira on erotettu omiksi roduikseen. Nimi muutettiin lapinkoiraksi
v.1967. Nämä koirat ovat nykyisten koiriemme taustalla. Rodun tyyppi ja
rotukuva alkoivat selkiytyä 1970-luvulla, rotumääritelmää on
täsmennetty useita kertoja. Rodun nimi muutettiin edelleen
suomenlapinkoiraksi v.1993.
Yleistä
Usein koirien koiraksi kutsuttu suomenlapinkoira on kautta aikojen palvellut Lapin poromiehiä paimen-ja vartiointitehtävissä lähinnä Metsä-Lapin alueella. Poronpaimentamisominaisuudet ovat käytön puutteessa vähentyneet, mutta lapinkoirat paimentavat myös lampaita ja nautakarjaa. Nallemaiset pennut ja aikuisenkin koiran halattava olemus ovat tehneet tästä rodusta suositun myös alkuperäisen kotialueensa Lapin ulkopuolella. Lapinkoira on löytänyt paikkansa myös vahtikoirana, mutta tänä päivänä suomenlapinkoira on lähinnä seura-, paimen-, ja harrastuskoira. Pentuja rekisteröitiin vuonna 1999 659 kpl ja lapinkoiria on yhteensä yli 7000. Vuonna 1999 se oli 9. suosituin rotu. Suomenlapinkoiran suosio perustuu sen terveyteen, pitkäikäisyyteen, luonteeseen, ulkomuotoon, monikäyttöisyyteen ja moniin värivaihtoehtoihin. Lapinkoiran olemus ei ole pystykorvamaisen terhakka, vaan paremminkin hieman ryhditön, ahmamainen. Kaikki lappalaiskoirat (suomenlapinkoira, ruotsinlapinkoira ja lapinporokoira) ovat samaa sukujuurta. Ruotsinlapinkoiria rekisteröitiin Suomessa vuonna 1999 3 kpl ja lapinporokoiria 98 kpl.
Värit, karva & turkinhoito
Suomenlapinkoiran rotumääritelmä on suhteellisen väljä,joka on pitänyt rodun hyvin monilmeisenä. Kaikki esiintyvät värit ovat suomenlapinkoiralla sallittuja, kunhan pääväri on hallitseva. Pääväristä poikkeavaa väriä voi esiintyä päässä, kaulassa, rinnassa, rungon alaosassa,raajoissa ja hännässä. Erityispiirteenä mustilla suomenlapinkoirilla on niin kutsutut silmälasit, eli vaaleat ympyrät silmien ympärillä. Yleisimmät värit ovat mustan ja ruskean eri sävyt, vaaleat ja harmaat. Suomenlapinkoiran peitinkarva on runsasta, pitkää, suoraa ja karheaa. Uroksilla on selvä kaulus. Pohjavilla on runsasta, pehmeää ja tiivistä. Raajoissa on tuuheat tupsut,häntä on tuuhea ja pitkäkarvainen. Päässä ja raajojen etupuolella karva on lyhyempää. Kerrostalon lämmin ilma ei välttämättä ole eniten eduksi lapinkoiran komealle säätä kestävälle turkille, mutta muuten rotu sopeutuu kaupunkiolosuhteisiinkin. Vaikka suomenlapinkoiran turkki on paksu,se ei silti vaadi kovin paljon hoitoa. Harjaus silloin tällöin riittää, sillä kun turkki on oikeanlaatuinen, se ei takkuunnu, eikä siihen tartu lumi. Turkkia ei trimmata, ja se pestään n. kerran vuodessa. Karvanlähtöaikaan kotiin irtoaa kuitenkin paljon karvaa.
Harrastusmahdollisuudet
Suomenlapinkoira on hyvin itsenäinen, mutta jos kasvattajan ja koiran välit ovat kunnossa se on kuitenkin helppo kouluttaa. Muutenkin suomenlapinkoira on hyvin toiminnallinen. Harrastusmuotoina ovat mm. tottelevaisuuskoulutus, agility, rauniotoiminta, paimennus, näyttelyt, jäljestäminen, haku ja muut pk-lajit. Suomenlapinkoira ei siis sovi pelkäksi sohvan tai pihan koristeeksi, vaan se haluaa toimia yhdessä omistajansa kanssa.
Kok
Ihannesäkäkorkeus uroksilla 49 cm, nartuilla 44 cm, sallittu poikkeama 3 cm yli tai alle ihannekoon. Tyyppi on tärkeämpi kuin koko. Suomenlapinkoira painaa 15-20 kiloa.
Luonne
Suomenlapinkoira tulee hyvin toimeen lasten, yleensä myös toisten koirien kanssa. Urokset saattavat uhitella toisille uroksille, ja vaativat muutenkin tiukemman omistajan. Siksi suositellaankin, että perheen ensimmäiseksi koiraksi valittaisiin suomenlapinkoira narttu. Lapinkoira on älykäs (ovelakin), rohkea, rauhallinen, oppimishaluinen, palvelualtis, melko nöyrä, sopeutuvainen, taipuisa, ystävällinen, pehmeäilmeinen, yhteistyöhaluinen, innokas ja varsin uskollinen. Vahtimisvietti on useimmiten selvä, paimennusvietti on myös voimakas,tosin kaikilla lapinkoirillamme ei paimennusviettiä enää löydy. Monet yksilöt ovat melko herkkähaukkuisia,ja yleensä lapinkoirat ilmoittavatkin äänekkäästi vieraiden tulosta. Lapinkoirat pysyvät hyvin pihapiirissä vapaanakin (etenkin nartut)-paitsi kiima-aikoina.Se vaatii lenkille niin kaatosateeseen kuin paukkupakkaseenkin, joten ulkoilua ja liikuntaa harrastavalle perheelle se on verraton ympärivuotinen kumppani säällä kuin säällä. Lapinkoira viihtyy paljon ulkona,muttei ole tarhakoira, koska se kaipaa ihmisten läheisyyttä.Lapinkoira tarkkailee perheensä elämänmenoa hieman sivusta ja rekisteröi pienimmätkin liikkeet. Perhe on lapinkoiran porotokka ja paimenkoiran tarkkuudella se huolehtii laumastaan. Eli se ikään kuin paimentaa perheenjäseniä ja "rauhoittuu" vasta kun kaikki ovat kotona. Lapinkoira oppii helposti sanoja ja asioita, kunhan sille vain muistaa jutella. Se jaksaa kuunnella kyllästymättä, etenkin jos samalla rapsutat sitä korvan takaa. Kunhan vain muistat kehua ja rohkaista sitä,niin se tekee kaikkensa puolestasi kuin sanoen: Katso kuinka paljon minä sinua rakastan! Katso kuinka paljon minä haluan sinua miellyttää!
Sukupuolierot
Lapinkoiranartulla ja -uroksella on eroa niin ulkonäössä kuin luonteessakin.Uros on näyttävä ja tuuheaturkkinen, ja sillä on selvä kaulus. Narttu on pienempi kuin uros, sen turkki on hieman lyhyempi ja luonne nöyrempi.
Terveys
Pentua hankittaessa on syytä varmistaa,että pennun vanhemmille (ja lähisukulaisille) on tehty silmätarkastus, sekä polvi- ja lonkkakuvaus, koska suomenlapinkoirilla on jonkin verran perinnöllisiä sairauksia, esim. kaihia ja lonkkadysplasiaa. Muuten rotu on yksi terveimmistä koiraroduistamme, siitä kertoo jo se, että lapinkoirat elävät hyväkuntoisina 13-15-vuotiaiksi. Suomen kennelliiton mukaan Suomen vanhin koira onkin suomenlapinkoira, joka eli paria kuukautta vaille 20-vuotiaaksi. Niillä ilmenee hyvin vähän nykyajan koirien vaivoja, esim. allergioita, ihottumia, silmä-tai korvatulehduksia. Astutukset ja synnytykset tapahtuvat yleensä ongelmitta,yhdessä pentueessa on keskimäärin 5 pentua. Rotu kuuluu Pevisa-ohjelmaan, joka vaatii koirien silmien ja lonkkien tutkimisen ennen kuin niiden pentuja rekisteröidään.
Rotumääritelmä pääpiirteittäin
Suomalainen rotu
Ryhmä 5
Pystykorvat ja alkukantaiset tyypit
Hyväksytty:FCI,SKL-FFK:n valtuusto 16.11.1996
Käyttötarkoitus: Alun perin poronhoitotyössä käytetty paimen-ja vahtikoira.Nykyisin myös suosittu seurakoira.
Yleisvaikutelma: Keskikokoa hieman pienempi,kokoonsa nähden voimakasrakenteinen,korkeuttaan hieman pitempi,pitkä-ja tuuheaturkkinen pystykorvainen koira.
Pää: Voimakaspiirteinen,verrattain leveä.Kirsu mieluimmin musta,kuitenkin karvapeitteen väriin sopiva.Huulet tiiviit
Silmät: Tummanruskeat,kuitenkin karvapeitteen väriin sopivat,soikeat.Ilme on pehmeä ja ystävällinen.
Korvat: Keskikokoiset,pystyt tai kärjestä taipuvat taittokorvat,verrattain etäällä toisistaan,tyvestään melko leveät,kolmion muotoiset ja varsin liikkuvaiset.
Runko: Vankka ja voimakas,lihaksikas ja leveä,hieman erottuva
Eturaajat: Vahvaluustoiset,voimakkaat,edestä katsottuna suorat ja yhdensuuntaiset.Kinnerkulma on selvä,mutta ei kovin voimakas.
Takaraajat:Vahvaluustoiset,voimakkaat,takaa katsottuna suorat ja yhdensuuntaiset.Kulmaukset ovat selvät,mutta eivät kovin voimakkaat.
Häntä: Suhteellisen korkealle kiinnittynyt,keskipitkä,tuuhea ja pitkäkarvainen.Hännän päässä voi olla J:n muotoinen koukku.Koiran liikkuessa häntä on selän päälle tai kupeelle kiertynyt,levossa se saa olla riippuva.
Liikkeet: Vaivattomat.Vaihtaa melko herkästi ravin laukaksi,joka on mieluisa liikuntamuoto.Raajojen liike yhdensuuntaista.Työskennellessään suomenlapinkoira on ketterä ja nopea.
Purenta: Leuat voimakkaat.Leikkaava purenta
Virheet:
Kaikki poikkeamat edellämainituista kohdista luetaan virheiksi suhteutettuna virheen vakavuuteen
-puutteellinen sukupuolileima
-kevyt pää
-puutteellinen otsapenger
-liian voimakkaat tai suorat takaraajojen kulmaukset
-jatkuvasti selkälinjan alapuolella kannettu häntä
-pohjavillan puute
-makaava karvapeite
-kihara peitinkarva
-yleisvärin epäselvyys
Hylkäävät virheet:
-ylä-tai alapurenta
-nikamavika hännässä
HUOM. Uroksilla tulee olla kaksi normaalisti kehittynyttä kivestä täysin laskeutuneina kivespusseihin.
Tekstin kokosi eri lähteistä: Laura Salmela, Petäjävesi
(Lähteet: Internet, Suosituimmat koirarodut video, Koirat cd-rom multimedia + omat kokemukset kyseisestä rodusta.)