Rotuesittely: Suomenpystykorva

Suomen kansalliskoira

Rodun lempinimiä: Suoppi, sumppi

Historia

On perusteltua olettaa, että pienehköjä pystykorvatyyppisiä metsästyskoiria on käytetty koko havumetsävyöhykkeellä jo tuhansien vuosien ajan. Suomalaisen metsästäjän apuna on aina ollut suomalainen pystykorva. 1800-luvun lopulla, kun kennelharrastus alkoi viritä maassamme, heräsi myös kiinnostus metsäkanalintuja haukkuviin pystykorvaisiin koiriin. Jo 1800-luvun lopun näyttelyissä esiteltiin aivan
nykyisen suomenpystykorvan näköisiä maatiaispystykorvia. Näitä koiria löytyi etenkin Kainuun ja Pohjois- Pohjanmaan syrjäisimmistä kylistä. Rotua ryhdyttiin systemaattisesti keräämään, ja jo 30-luvulla voitiin punaista suomenpystykorvaa pitää vakiintuneena rotuna. Suomenpystykorvan suosio oli suurimmillaan toisen maailmansodan jälkeisinä vuosikymmeninä. Rodun metsästysominaisuudet ovat hyvin monipuoliset, mutta pitkään suomen pystykorvaa pyrittiin jalostamaan nimenomaan metsäkanalintuja puuhun haukkuvana koirana.

Yleistä

Suomen kansalliskoira. Ennen kaikkea metsäkanalintujen metsästykseen erikoistunut herkkähaukkuinen koira, jonka esi-isiä suomalaiset käyttivät apuna kaikenlaisen riistan metsästykseen. Samat koirat hoitivat myös vahdin tehtävät. Rotu tunnetaan kaikkialla, ja on Suomessa kuuden yleisimmän rodun joukossa. Suomenpystykorvan suosio on suurinta Itä-, Pohjois- ja Keski-Suomen maaseudulla. Pentuja syntyy vuosittain 1200-1500, ja koiria on yhteensä noin 12 000.

Koko

Uroksen säkäkorkeus on 44-50 cm, nartun 39-45 cm.Se painaa noin 14-16 kg.

Luonne

Suoppi on tyypillinen "yhden ihmisen koira". Isäntäväelleen se on uskollinen. Yleensä ystävällinen, joskus jopa ärhäkkä. Se on valpas, pirteä, terhakka ja eloisa. Erittäin vilkas ja toiminnahaluinen, itsenäinen, iloinen ja itsepäinen. Suoppi on tarmokas ja temperamenttinen metsästyskoira. Metsästysvietti voimakas, jonka vuoksi ei sovellu irti pidettäväksi pihakoiraksi. Vahtimisvietti voimakas, herkkähaukkuinen, joskus jopa häiritsevästi, mikä selittää rodun vähäisen suosion taajama-alueilla. Metsästysominaisuudet eli hajuaisti, kestävyys ja metsästyinto ovat erinomaiset. Rohkea ja peräänantamaton, etenkään urokset eivät useinkaan tule toimeen toisten uroksien kanssa. Voi olla vieraita kohtaan pidättyväinen.

Ulkonäkö

Melko pieni, lähes neliömäinen, kestävä ja ryhdikäs metsästyspystykorva. Kuono hiukan lyhyempi kuin kallo, joka on hieman leveyttään pitempi. Kallo ylhäältä katsottuna munanmuotoinen, tasaisesti korvia kohti levenevä. Pääläki sekä sivusta että edestä katsottuna hiukan kaartuva. Otsauurre on matala. Selvät kulmakaaret ja niskakyhmy. Otsapenger on loiva. Kuono on kapea, voimakkaat leuat, purenta on leikkaava. Keskikokoisissa, hieman vinoissa silmissä on eloisa ilme. Pystyt, pienet, teräväkärkiset korvat. Kaula on jäntevä. etenkin uroksilla on selvästi erottuva säkä. Raajaluusto ei ole kovin järeää. Selkä on lyhyt ja suora. Pitkä, ei kovin leveä rintakehä. Vatsaviiva hieman kohoava. Kulmaukset eivät ole kovin voimakkaat. Käpälät ovat pyöreät ja kaarevat. Häntä kiertyy tiiviissä kaaressa selän myötäisesti alas- ja taaksepäin puristuen reittä vasten. Liikunta on kevyttä, se laukkaa mieluiten, syöksyessään riistan perään räjähtävän nopea.

Karva ja värit

Karva on rungossa pitkähköä, puolipystyä tai pystyä, jäykintä niskassa ja selässä. Lyhyempää päässä ja raajoissa. Reisien takaosassa ja hännässä pitkää karvaa. Pohjavilla on lyhyttä ja pehmeää. Väriltään selkäpuolelta puna- tai kellertävänruskea, poskissa, leuan alla, rinnassa, vatsassa ja hännässä karvat ovat vaaleampia. Pieni valkoinen merkki rinnassa voidaan
hyväksyä.

Käyttö

Suoppi soveltuu parhaiten pienriistan metsästykseen. Se on parhaimmillan haukkuvana lintukoirana, mutta saattaa osoittautua hyvinkin monipuoliseksi metsästyskoiraksi. Nykyään sitä käytetään myös paljon hirvikoirana. Koska suoppi on pääasiassa metsästykoira, niitä ei ole näyttelyissä hirveän paljon. Metsästyskokeet ovat suosittuja, mutta käyttövalion arvoon tarvitaan myös näyttelytulos. Se sopii myös koti- ja vahtikoiraksikin, jos sen suuresta liikunnantarpeesta huolehditaan. Maaseudulla sitä pidetään myös ympärivuotisena pihakoirana, koska se viihtyy ulkona ja on sopeutunut hyvin kylmään ilmastoon.

Hoito

Suoppi tarvitsee runsaasti liikuntaa ja toimintaa. Metsästäessään ne saavatkin runsaasti liikuntaa. Vapaana ollessaan se lähtee helposti liikkuvan saaliin perään. Jos perheessä ei ole metsästäjää, sen kanssa kanssa voi harrastaa vaikka agilityä ja tottelevaisuus koulutusta. Uiminen on myös hyvää liikuntaa.

Kaupunkiasunnossa se ei viihdy, eikä sitä muutenkaan suositella, koska se on erittäin herkkähaukkuinen ja sen liikunnantarve on suuri. Se sopii parhaiten metsästäjän lemmikiksi.

Turkki on helppohoitoinen. Harjaaminen kerran viikossa pitää karvan terveenä. Varsinkin karvalähtö aikaan on hyvä harjata koira useammin. Pesua turkki kaipaa harvoin. Myös metsältä tultua turkista on hyvä harjata pois siihen tarttuneet roskat, ja samalla tarkastetaan ettei ihoon ja varsinkaan käpäliin ole tullut haavoja tai naarmuja.

Suoppi on kaikkiruokainen. Ruokintaohjeet saa kasvattajalta. Suoppi tarvitsee kunnon ravintoa. Ruokintamääränä kaksi ateriaa on parempi kuin yksi.

Suopin keskimääräinen elinaika on 10-14 vuotta.

Huom!!!

Silloin tällöin suomenpystykorvia vaivaavat perinnöllinen kaihi ja polvilumpion sijailtaanmeno. Pennunostajan kannattaa myös kysyä, onko lähisukulaisillla esiintynyt kaatumatautia.

Tekstin kokosi eri teoksista: Marika Indren, Kempele
(Teokset:Suomen koirarodut, Koirat, Tammen suuri koirakirjasarja) sekä ystävän kokemuksista.

Osta rotua käsittelevä kirja