Rotuesittely: Basset hound

FCI-luokitus     ryhmä 6

Basset hound on tunnetuin basset-koiraroduista. Muista basseteista poiketen houndin kotimaa on Englanti, tosin se on jalostettu ranskalaisista sukulaisistaan. Rotu on suosittu erikoisena seurakoirana monissa maissa. Suomessa näitä koiria on rekisteröity noin 1700 kappaletta. Sen keskimääräiseksi iäksi lasketaan 9-12 vuotta. Alkuperäinen käyttö on ollut hitaasti ajava metsästys, eli kyseessä  on ollut pienriista. Nykyisin rotua käytetään seurakoirana, jäljestykseen ja metsästykseen.

Basset metsästää hajujäljen perusteella. Se on ajuekoira ja sillä on syvä ja sointuva ääni. Erittäin kestävä maastossa.

Ulkonäkö
Basset houndin säkäkorkeus on 33–38 cm ja se painaa 25–35 kiloa. Erikoisen ulkonäön vuoksi sitä ei voi sekoittaa mihinkään muuhun koirarotuun. Se on matalaraajainen, ylimitoitetun vankkatekoinen, pitkärunkoinen ja löysänahkainen. Kärjistetysti basset hound on melko suuri koira, jolla on vain lyhyet jalat. Koiran kuono on leveä. Korvat ovat todella pitkät, kapeat sekä ohuehkot. Häntä on tyvestä paksu ja nousee koiran liikkuessa pystyyn.

Rodun lerppuva nahka on jalostettu suojaamaan koiraa naarmuilta vaikeakulkuisessa maastossa. Koiran ilme on surumielinen ja olemus arvokas. Karva on lyhyttä ja sileää. Basset hound on väriltään useimmiten kolmivärinen musta-valkoinen-ruskea. Myös kaksivärinen keltavalkoinen on tavallinen, mutta kaikki englantilaisten ajokoirien värit ovat hyväksyttäviä.

Luonne ja käyttäytyminen
Luonteeltaan basset hound on rauhallinen ja hyväntahtoinen. Koulutettavuus on heikko koiran vähäisen miellyttämishalun ja itsepäisyyden vuoksi, mutta basset on helposti lahjottavissa ruoalla. Metsästysviettiä rodulla on jäljellä. Koira on usein omiin maailmoihinsa uppoutunut. Basset hound on kuitenkin muita koiria ja ihmisiä kohtaan ystävällinen ja seurallinen.

Rotu ei ole erityisen energinen rotu, mutta pitää ulkoilusta. Bassetin kanssa voi harrastaa esimerkiksi jäljestystä, jossa se pääsee käyttämään tarkkaa hajuaistiaan.

Alkuperä
Rodun varhainen alkuperä on epäselvä. Erään teorian mukaan basset hound ja vihikoira polveutuisivat pyhän Hubertuksen koirista, joista lyhytjalkainen basset olisi ehkä syntynyt mutaation tuloksena[2]. Ranskassa on kuitenkin käytetty jo vuosisatojen ajan käyräraajaisia ajokoiria: sana bas merkitsee matalaa. Metsästäjä saattoi seurata hitaasti liikkuvaa bassetia jalkaisin. Rotua käytettiin lähinnä pienriistan metsästyksessä. Basset artésien normandeja kulkeutui myös Englantiin, jonne Sir John Everett Millais toi basset houndin nimeltä Model. Tästä alkoi rodun jalostus Englannissa, jossa koirakanta alkoi vähitellen kasvaa. Englannin kennelliitto tunnusti rodun vuonna 1880.

Terveys
Pentuvaiheessa koiran luusto voi vaurioitua helposti, joten koiran rajua käsittelyä ja hyppimistä tai portaissa kulkemista on syytä välttää. Basset hound on varsin pitkälle jalostettu rotu, mutta ulkonäköönsä nähden suhteellisen terve.

Basseteille tyypillisiä sairauksia ovat muun muassa iho-ongelmat, kyynärluun kasvuvika, vatsalaukunlaajentuma ja -kiertymä sekä silmäsairaudet. Silmäluomet ovat melko herkät tulehduksille. Myös ylipaino voi pitkäselkäisellä koiralla aiheuttaa ongelmia. Pitkäkorvaisena rotuna basset houndilla esiintyy myös korvatulehduksia, joten korvia on syytä tarkkailla säännöllisesti. Rotu ei kuitenkaan ole erityisen altis korvatulehduksille.

Suomen Bassetkerhon sivuilla kehotetaan huolehtimaan turkista.  Bassetilla on lyhyt tiheä karva, jossa on joko runsaasti tai niukasti pohjavillaa. Sen karva lähtee lähes ympärivuoden. Turkkia voi sukia esim. hevoselle tarkoitetulla muovisuoalla ja karvanlähtöaikana useammin esim. raspilla, joka irrottaa pohjavillan tehokkaasti.

Bassetin löysän nahkan poimuihin saattaa kerääntyä tulehduspesäkkeitä, joita on syytä tarkkailla. Bassetin turkki pestään aina tarvittaessa.

Bassetilla on aikuisena uskomattoman paksut ja lujat kynnet, jotka eivät kulu normaalilla tavalla liikunnan ansiosta kuten joillakin muilla roduilla. Tämän vuoksi niitä on säännöllisesti leikattavan 1-2 viikon välein.

Koiran hampaisiin kannattaa kiinnittää sen vanhetessa erityistä huomiota. Niihin muodostuu bakteeripeitettä ja kellertävää kovaa hammaskiveä, joka aiheuttaa ientulehdusta ja myöhemmin hampaiden irtoamista. Hampaat tulisi puhdistaa säännöllisesti.