FCI-luokitus ryhmä 3
Bedlingtoninterrieri on brittiläinen koirarotu. Rotu on harvinaistunut viime vuosina, vaikka sitä on kasvatettu Suomessakin jo vuosikymmeniä. Vuonna 2007 Suomessa rekisteröitiin 20 pentua. Rodun vilkkain aika on ollut 70-luvun lopulla, jolloin vuosittaiset rekisteröinnit olivat 60-80.
Ulkonäkö
Bedlingtoninterrierin säkäkorkeus on noin 41 cm. Se on kevyehkö vain 8-10 kiloa painava koira. Rodulle erikoisen ulkonäön antaa sen kaareva selkä. Pää on muodoltaan päärynämäinen, kallo on kapea ja selvästi pyöristyvä, päälaella tupsu. Silmät ovat pienet ja sijaitsevat syvällä. Korvat ovat pitkät ja kapeat, korvien päissä on tupsut. Häntä on melko pitkä ja alaspäin kaareutuva. Karva on paksuhkoa, pellavamaista ja kihartuu päässä. Väriltään koira on siniharmaa, maksanvärinen tai hiekanruskea.
Luonne
Bedlingtoninterrieri on rohkea, rauhallinen, ystävällinen ja älykäs. Saalistusviettiä on edelleen jäljellä jonkin verran.
Bedlingtoninterrierin turkki on pehmeää ja siinä on karkeampaa tukikarvaa. Normaalia karvanlähtöä ei ole. Perusteellinen kampaus ja harjaus on tarpeen viikoittain. Turkki leikataan suunnilleen joka toinen kuukausi. Näyttelykoiran turkki leikataan aina ennen näyttelyä.
Bedlingtonin pennut syntyvät aina lähes mustina ja tummanruskeina. Koiran väri vaalenee iän myötä. Aikuisen koiran värin tummuus vaihtelee myös aika ajoin, muun muassa juoksujen aikaan moni narttu on hieman normaalia tummempi.
Alkuperä
Bedlingtoninterrieri on peräisin Northumberlandista, Bedlingtonin ja Rothburyn kaupungeista. Siellä tämä koira on tunnettu 1800-luvun alkupuolelta asti. Rotua käytettiin metsästyksessä jahtikoirana. Bedlingtoninterrieri erotettiin dandiedinmontinterrieristä omaksi rodukseen 1900-luvun alussa.
